Espressionismi
| ” | Kaunista on se, mistä on mukavaa jutella espressokupin äärellä. |
” |
Espressionismi ei myy itseään tietynlaisena tekniikkana. Se ei esitä olevansa taiteen koulukunta, vaan se on enemmänkin taiteilijan persoonallisuuteen ja temperamentiin kuuluva imagokysymys. Espressiivisyys näkyy taiteilijan persoonassa kun hän on kofeiinin vaikutuksen alaisena.
Näin espressionismin kantavana teemana on siis se, että taidetta on se, mitä taiteilijatyypit tekevät.
Vaikka espressionismia pidetään usein saksalaisena ilmiönä, suuntaus kehittyi voimakkaasti Ranskassa. Espressionismin kehitykseen vaikutti esimerkiksi Vincent van Gogh, joka kahvipäissään leikkasi korvansa. Nykyisiä espressionisteja ovat esimerkiksi Robert Pauling ja Katriina Kulta.
Espressionistmissa haluttiin korostaa sisäistä näkemystä, kun kahvilassa oli vaikeaa piirtää valokuvantarkasti. Tekninen taitavuus jätettiin vähempään arvoon ja taiteilijan oma tunne-elämä nostettiin keskiöön.
Natsi-Saksan valtakunnassa espressionismia esitettiin "rappiotaiteena". Tästä huolimatta monet natsijohtajat, kuten Hermann Göring, kannattivat espressionismia. Göring tuli kahvikupin ääressä siihen tulokseen, että noin miellyttävän ajanvietteen oli pakko olla aitoa saksalaista toimintaa. Hitler julisti espressionismin pannaan vetäistyään kerran vahingossa kahvia väärään kurkkuun ja saatuaan päälle vielä pahan närästyksen.
Maailmalla espressionismi oli vahva taidesuuntaus vielä toisen maailmansodan jälkeenkin. Varsinkin Italiassa on vaikuttanut voimakas neoespressionistinen suuntaus. Myöhemmin espressionismin ovat korvanneet muut taidesuuntaukset, joissa epäkaupallisen ja teknisesti vaatimattoman taiteilijan tunteiden sijasta keskitytään teknisesti loppuun asti hiottuun rahan ansaitsemiseen.
