Espanja

Hikipedia

Reino de España
Espanjan Reino kuningaskunta

(lippu)
Motto: ”¡Viva España!”
Valtiomuoto	falangistinen kuningaskunta
Hallitsija	Francisco Franco
Pääkaupunki	Real Madrid
Viralliset kielet	espanja (castellano), katalaani, baski, huono englanti ja monta muuta
Pääuskonnot	katolilaisuus, härkätaistelu, jalkapallo
Itsenäisyys	kauan kauan sitten
Valuutta	euro
Kansallislaulu	"Macarena"

Espanja, tuo lipeäväsuisten gigolojen maa.

Monet pohjoismaalaiset naiset hakeutuvat "tummien ja tulisten" maihin, kuten Epsanjaan ja Turkkiin kuumien romanssien toivossa, kun eivät niitä juroilta pohjoisenmiehiltä saa. Tämä mm. Espanjan talouden kannalta hyvä; tulee paljon turisteja -> rahaa, ja gigolot saa mielinmäärin turisteja huijattavaksi.

[muokkaa] Historiaa

Espanjan historia on yhtä pitkä, laahaava, verinen ja järjetön kuin koko Euroopan historia. Ensin tulivat roomalaiset, kuten tavallista. Sitten tulivat gootit. Tämän jälkeen olikin rauhallista, kunnes Pohjois-Afrikasta saapuivat maurit johtajansa Mauri Pekkarisen johdolla. He tekivät Espanjasta islamilaisen valtion. Señoritat eivät kuitenkaan tykänneet burkhasta, joten espanjalaiset ajoivat maurit pois päästäkseen tappamaan juutalaiset. Tätä ajanjaksoa kutsutaan reconquistaksi. Sitten espanjalaiset lähtivät riehumaan ympäri Amerikkaa kun oli kerran tappamisen makuun päästy. Tätä ajanjaksoa kutsutaan löytöretkiksi. Sitten oli kuninkaita ja kuningattaria ja sen semmoista. Espanjan historian ensimmäinen, mielenkiinnoton osa päättyy tähän.

Espanja on lopultakin vain natiseva kokoelma historiallisia valtioita, jotka on enemmän tai vähemmän höllästi nidottu yhteen, kun huomattiin, että kahdentoista itsenäisen kuningaskunnan ylläpito Iberian niemimaalla ei ollut kovin energiatehokasta. Portugali jättäytyi ulkopuolelle syistä, jotka ovat edelleen epäselviä, mutta asiaan liittyy olennaisesti jalkapallo ja se tosiasia, etteivät ulkomaalaiset voineet sietää portugalilaisten fadoa. Väitetään myös, että syynä olisi kieli, jota oikeastaan pitäisi kirjoittaa kyrillisillä kirjaimilla, sekä portugalilaisten outo mieltymys turskaan ja vihreään viiniin.

Uuden ajan alussa Kristoffer Kolumbus -niminen onnenonkija onnistui puijaamaan Espanjan kuningashuoneen järjettömän purjehdusprojektinsa tueksi. Itsepäisen typerä Kolumbus halusi päästä itään, purjehti länteen, eikä valitettavasti pudonnut maailman reunalta vaan palasi mukanaan tupakkaa ja kuppa. Loppu renessanssista kului Espanjassa siihen, että inkvisitio lämmitti luostareita kerettiläisillä, ja armeija yritti saada hollantilaisia kalvinisteja herrojen nuhteeseen.

Vuonna 1558 kuningas Filip II sai megalomaanisen idean lähteä valloittamaan Englantia. Hän rakensi valtavan laivaston, jolle hän antoi nimeksi Voittamaton armada. Pahaksi onneksi nimi oli väärin valittu, sillä ensiksikin armadan päällikkö ja upseerit koostuivat aatelisista maakravuista, jotka tiesivät merenkulusta yhtä paljon kuin keskimääräinen korvameduusa italialaisista pastatyypeistä. Toiseksi armada sai ensiksi selkäänsä englantilaisilta, sitten skotlantilaisilta ja lopulta luonnonvoimilta eli voittamaton armada rökitettiin kolmasti. Tästä kypsyneenä Filip II päätti taistella vain sellaisia vihollisia vastaan, jotka oli helppoa yllättää ylivoimalla takaapäin.

Tämän jälkeen Espanjan historia juuttuu paikalleen mielenkiinnottomaksi mössöksi, jossa suurinta vaihtelua ovat kuninkaiden järjestysnumerot. Skipataan kaikki tältä väliltä Francoon asti, sillä hänestä kaikki ovat ainakin sentään joskus kuulleet.

Huomio! Seuraava kappale on työn alla historiallisen revisionismin vuoksi ja voi aiheuttaa huonoa omatuntoa.

Francisco Franco johti Espanjan nykyaikaan, ainakin sikäli kuin nykyajan määritelmään kuuluu poliittinen terrori ja toisinajattelijoiden mielivaltainen teloitus (ja valitettavasti se kuuluu 1900-luvun nykyajan määritelmään). Kuten inkvisitio, myös Franco halusi kieltää kaiken ei-katolisen Espanjasta. Paavi totesi, ettei hänellä ollut mitään fasismia vastaan, mikäli se tukeutuisi katolisiin arvoihin. Francon kunto kuitenkin heikkeni sitä mukaa, kun hänen aurinkolasinsa suurenivat, ja vuonna 1975 hän mureni tomuksi, kun joku läimäytti oven kiinni liian kovaa. Francon seuraajakseen valitsema entisen kuninkaan jälkeläinen Juan Carlos osoittautui heikoksi nössöksi, joka salli demokratian. Tai sitten Juan Carlos vain huomasi, että kuninkaan viran etuihin pystyy keskittymään paljon paremmin, kun ei tarvitse hoitaa politiikkaa. Juan Carlos keskittyykin nykyään vain pitämään pahimmat hihhuloinnit kurissa ja elämään verotuloilla. Verrattuna Francoon hän onkin verrattomasti parempi talousmies - hänen terävä havaintonsa oli, että maan talous toimii paljon paremmin, kun sitä katolisuutta ja moraaliarvoja ei ala tunkemaan joka läpeen. Juan Carlos on erinomainen esimerkki siitä periaatteesta, että paras hallitsija on sellainen, joka hallitsee näkymättömimmin.

[muokkaa] Politiikka

Pääministeri José Luis Rodríguez Zapateroa pidetään yleisesti poikkeuksellisen lahjakkaana espanjalaiseksi poliitikoksi.

Espanjan sisäpolitiikassa rapa lentää. Baskien pikku pommit ovat mitätöntä puuhastelua sen rinnalla, miltä espanjalainen poliittinen väittely vaikuttaa. Oikeastaan vain se, että kuningas gonahtaa aina silloin tällöin ja sanoo pahimmille pukareille Kaksikymmentä! Saa suorittaa! estää espanjalaisia poliitikkoja käymästä toistensa kraiveliin.

Merkittävimmät poliittiset ryhmittymät ovat piilofrancolainen katolilainen oikeisto (jonka mielestä kaikki on mennyt päin peetä 1800-luvulta asti) ja arvoliberaali kvasisosialistinen vasemmisto (jonka tärkein tavoite on ärsyttää vastapuolta mahdollisimman paljon).

[muokkaa] Kulttuuri

Jos ei lasketa mukaan avutonta kitaranrämpytystä ja manolitoja, espanjalainen kulttuuri rakentuu yhden kuolleen kirjailijan ja useiden kuolleiden nautojen varaan. Se kirjailija on Miguel de Cervantes ja niistä naudoista hankkiudutaan eroon härkätaisteluissa. Niiden nahoista tehdään sitten jalkapalloja.

Tämä artikkeli on kasa paskaa ja kaiken lisäksi tynkä. Laita hanskat käteen ja veistä artikkeli muotoonsa.