Esa Pakarinen

Hikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Feeliks Esa Esko Pakarinen (s. 9. helmikuuta 1911, Rääkkylä – k. 6. kesäkuuta 1998, Savonlinna) oli suomalainen charmikas näyttelijä, rillumarei-laulaja sekä yleinen viihdyttäjä. Pakarista on pidetty 1930-luvun suomalaisnäyttelijöiden keulakuvana. Hän näytteli sen ajan monen tähtinäyttelijöiden kanssa, kuten Tauno Palon.

Esa Pakarinen aloitti nuoruuden uransa vuonna 1929 putkimiehenä. Vuonna 1930 hän sai ystävänsä Armand Lohikosken (joka oli tuolloin vielä statisti) avulla roolin elokuvaan kaunis kuulas dildovuori (SuomiFilmi 1930). Elokuvan ohjannut Valentin Vaala huomasi Pakarisen kyvyt, ja Pakarinen pääsikin mukaan Vaalan seuraavaan hittielokuvaan Miehinen hameenkantaja (SuomiFilmi 1931), jossa Pakarinen sai paljon kiitosta, näyteltyään homoseksuaalista transufetistiä Tauno Palon kanssa. Elokuva oli kuuma puheenaihe, ja Pakarinen oli ollut niin uskottava roolissaan, että ihmiset luulivat Pakarisen oikeasti olevan transvestiitti.

Pakarinen elokuvassa Miehinen hameenkantaja

Pakarinen sai paljon kuuluisuutta myös seuraavasti elokuvastaan Petterin iso mela (SuomiFilmi 1932). Pakarinen tapasi Ansa Ikosen elokuvan Irmelin sänkykapina III (SuomiFilmi 1932), ja Pakarinen alkoi seurustella Ikosen kanssa. He menivät naimisiin 1933, ja he erosivat 1935. Avioliiton aikana Ansa Ikosen isä Barabbas Ikonen (1876-1955) ystävystyi Pakarisen kanssa. Ystävyys oli läheistä vielä eron jälkeenkin, ja silloin heräsi kohua, että Pakarisella ja Barabbaksella olisi suhde. Pakarinen antoi virallisen lehtitiedoitteen lokakuussa 1935, jossa hän kiisti huhut.

Pakarinen palveli talvisodassa ilmatorjuntatykistössä kersanttina, mutta haavoittui jo tulikasteellaan 1939 kranaatinsirpaleesta. Pakarinen ei enää osallistunut jatkosotaan.

Pakarisen ja Barabbaksen välit tulehtuivat 1940-luvun alussa, kun Pakarinen meni AdamsFilmin rahoittamaan elokuvaan. Barabbas olisi halunnut Pakarisen esiintyvän vain SuomiFilmin elokuvissa, kuten hän olikin tehnyt tätä ennen. Pakarinen vaihtoi ilmeisemmin AdamsFilmiin suuren palkkion takia. Pakarinen näytteli elokuviaan vuoteen 1955 AdamsFilmissä, vaikka toimikin selvittämättömistä syistä sijaisnäyttelijänä Pekka Puupää-filmeissä. Vuonna 1943 Pakarinen oli pyytänyt Barabbakselta päästä SuomiFilmin elokuvaan Nusvuri Rainerin poika. Barabbas ei päästänyt Pakarista, ja Pakarinen yritti uudelleen. Barabbas kuoli vuonna 1955, jolloin Pakarinen pyysi päästä SuomiFilmin elokuviin, ja tämä pääsikin. Barabbas alkoi menettää mielenterveyttään tyttärensä Ansan kuoltua 1945.

Pakarinen oli tullut Suomelle kuuluisaksi, ja hänet äänestettiin Vuoden kansallissankariksi vuonna 1958. Pakarinen näytteli pitkään elokuvissa. Yksikään hänen elokuvistaan ei flopannut. Pakarisen viimeinen elokuva, jossa hän esiintyi oli vuonna 1994 ilmestynyt Antelias mahtivaari(Talent House Oy), jossa Pakarinen näytteli vanhaa anteliasta vaaria. Tämän elokuvan jälkeen Pakarinen vielä näytteli vuoteen 1996 tv-sarjassa Keppiä aukkoon vanhaa juoppoa. Pakariselle annettiin JullinGulli-palkinto elämäntyöstään 1997.

Pakarinen kuoli 87-vuotiaana kivessyöpään Savonlinnalaisessa sairaalassa. Hänet haudattiin syntymäkaupunkiinsa Nurmijärvelle. Pakarinen tullaan muistamaan Suomen elokuvahistoriassa. Hänen vanha ystävänsä Armand Lohikoski piti puheen hautajaisissa, ja kertoi, että Pakarinen oli hilpeä veikko, mutta osasi näytellä vihaista.

Nykyään jostain kumman syystä ihqpissiskset ovat alkaneet kuuntelemaan Pakarisen lauluja, ja palvomaan häntä. Pakariselle aiotaankin myöntää Vuoden teini-idoli-palkinnon. Jos näin käy, Pakarisesta tulee ensinmäinen kuollut Teini-idolin palkinnon saanut. Esa Pakarisen poika Esa Pakarinen Junior on myöskin tunnettu 70-luvun laulaja, sekä näyttelijä. Esa Pakarinen Juniorin tytär Hanna Pakarinen on myöskin noussut julkisuuteen laulamisella Idols-laulukilpailusta.

Pakarinen elokuvassa Iäkkäiden ihmisten elämää Helsingissä II.

[muokkaa] Filmografia

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut