Erno Paasilinna

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Erno Paasilinna.
Paasilinna on juuri heristämäisillään keskisormeaan yleisön joukossa istuville yläluokan edustajille.
”On pirun vaikea selvitä hengissä hautaan saakka.”
~Erno Paasilinna

Erno Paasilinna (19352000) oli suomalainen vittuilija, joka kirjoitti aktiiviuransa aikana satoja vittumaisia kirjoituksia. Ura huipentui vuonna 1984 myönnettyyn Finladia-palkintoon, joka lipsahti Paasilinnalle yhteiskuntasatiirista vittuilua[1] edustavalla vittuilulla Yksinäisyys ja uhma. Lautakunnan kämmi oli ymmärrettävä, koska palkinto jaettiin tuona vuonna vasta ensimmäistä kertaa. Paasilinna esiintyi myös usein television ajankohtaisohjelmissa heittämässä vittumaisia kysymyksiä haastateltaville henkilöille. Paasilinna heittäytyi kirjalliselle uralle Arvi A. Karisto Oy:n leivistä, jonka suojissa hän vittuuntui ja turhautui ja koki ainoastaan systemaattisen vittuilun aloittamisen ulospääsyksi tästä tilanteesta.

Vittuilija

”"Jos minä helvettiin haluaisin, niin se olisi läänintaiteilijan paikka Seinäjoella."”
~Erno Paasilinna

Paasilinnan rooli vittuilijana oli siitä erikoinen, että hänen vittuilunsa pohjautuivat lähes aina tositapahtumiin ja vieläpä olivat totta. Paasilinnan vittuilut luettiin erityisen tarkasti niissä piireissä, jotka edustivat vallankäytön suhteen keskimääräistä suurempia oikeuksia. Paasilinnan vittuilu herätti usein myös kritiikkiä ja vastustusta sekä tappouhkauksia, joiden määrän lisääntyessä päivittäin määrätyn rajan yli poliisiviranomaiset suosittelivat kirjailijalle pysyttelyä neljän seinän sisällä.

Paasilinna äityy tosissaan vittuilemaan

Erno Paasilinna kokosi runsaasti aineistoa ns. yläluokan edustajista ja osoitti heitä silmällä pitäen yleiseen levitykseen luonteeltaan vittumaisia näkemyksiä. Paasilinna ei valikoinut kohteitaan aloittaessaan vittuilunsa sen paremmin, vaan hän riepotteli yhtä objektiivisesti niin johtavassa asemassa olevia poliitikkoja, talouselämän johtajia, upseereita ja valtion virkamiehiä. Vittuilijana Paasilinna oli vastapelureihinsa nähden useimmiten musertavan ylivoimainen. Erityisesti tämän sai kokea 1970-luvun alkupuolella silloinen Helsingin arvopaperipörssin johtaja Raimo Ilaskivi kuin myös myöhemmin Yleisradiossa tv-johtajana toiminut Hannu Leminen.

Paasilinna käsittelee vittua

Vittumaisia kirjoituksia sisältävässä Alamaisen kyyneleet -teoksessa (1970) Erno Paasilinna kirjoitti vittu-aiheisen satiirin, joka noteerattiin Moskovan kulttuuripiireissä saakka. Kysymys ei suinkaan ollut mistään halpahintaisesta vitsistä tahi pilasta, joten Paasilinnan vittua käsittelevä kirjoitus jäi vaille suurempaa huomiota. Kai se useissa piireissä tulkittiin äärimmäiseksi vasemmistoradikalismiksi, joten Paasilinnan Vittua ei mainostettu iskevissä lööpeissä, eikä sen tiimoilta kirjailija itse jakanut kirjakaupoissa nimikirjoituksiaan.

”Joka näkee vitun makaavan maassa niin harvapa kykenee astumaan sen yli.”
”Sanotaan kyllä, että joka vittuun tarttuu, se vittuun hukkuu.”
”Mikäli hän vähänkään vittua tunsi, niin tie lukijoiden sydämiin kävisi parhaiten vitun kautta.”
”Illalla hän astui junaan väsyneenä Vittu kainalossaan ja jatkoi taivalta tässä lumisessa maassa, jossa ei kyllä pahimpaan aikaan paljon vittukaan lämmitä, syvemmin ajatellen.”


Lähde: Erno Paasilinna, Valitut Satiirit (Otava), 1976: 34–83

Synnyinseudun historiaa

Erno Paasilinna ryhtyi vähitellen hakemaan etäisyyttä päiväkohtaiseen vittuiluun keskittymällä historiassa tapahtuneisiin vittumaisiin asioihin. Toinen maailmansota ja erityisesti se, kuinka hän sen henkilökohtaisesti koki, purkautuivat lopulta 1980-luvun alkupuolella kaksiosaisena Petsamoa käsittelevänä kirjasarjana. Paasilinna kuvasi Petsamon historian vittumaisena ja epäoikeudenmukaisena tapahtumasarjana, jossa suomalaiset toivat seudulle sivistyksen ja hyvinvoinnin, kunnes tulivat venäläiset ja kuorivat kermat. Paasilinnan osa oli paeta muun perheen kanssa seudulta sillä seurauksella, että perhe joutui sietämään sekä vittumaisia olosuhteita että vittumaista kohtelua vuosikymmeniä eteenpäin.

Ihmisen tyhmyys

Paasilinna lopulta pettyi kaikkeen, aivan kaikkeen, näkemäänsä ja kokemaansa. 1990-luvun teoksissaan hän purkikin pettymystään varsin estottomasti ja ilmoitti olevansa tasapuolisen vittuuntunut kaikkia kohtaan. Suurimman pettymyksen hän koki Lapin paikallisessa väestössä, jonka puolia hän koetti viimeiseen asti pitää ja sai heidän taholtaan palkakseen pelkkää vittuilua ja kyräilyä - vielä kuolemansakin jälkeen. Lapin paikallisväestön tosiasiallinen raukkamaisuus tuli näin ehdottomasti ja pitävästi todistetuksi. Tosiasiallisesti Paasilinna oli niitä miehiä, joka ihan oikeasti saattoi kuolla vitutukseen, vaikka virallinen diagnoosi nimeomaisesti hänen kohdallaan olikin keuhkosyöpä.

Viitteet

  1. Tuolloin harvinainen kirjallisuudenlaji – Hikipediaa ei ollut vielä keksitty.
Kirjailijoita sieltä täältä
Meillä: Juhani Aho - Ior Bock - Minna Canth - Tove Jansson - Kalervo Järvensivu - Aleksis Kivi - Kari Korhonen - Mauri Kunnas - Marjatta Kurenniemi - Reino Lehväslaiho - Eino Leino - Väinö Linna - Elias Lönnrot - Timo K. Mukka - Muumipappa - Hannu Mäkelä - Sofi Oksanen - Arto Paasilinna - Erno Paasilinna - Mauri Paasilinna - Reino Paasilinna - Kalle Päätalo - Ilkka Remes - Johan Ludvig Runeberg - Pentti Saarikoski - Hannu Salama - J.P. Sipilä - Anja Snellman - Mika Waltari
Muualla: Douglas Adams - Dante Alighieri - Wilbert Awdry - Carl Barks - William S. Burroughs - Italo Calvino - Lewis Carroll - Miguel de Cervantes - Agatha Christie - Tom Clancy - Roald Dahl - Charles Dickens - Fjodor Dostojevski - Erich von Däniken - William Faulkner - Goethe - Kenneth Grahame - Ernest Hemingway - Henrik Ibsen - Jahvisti - Janosch - James Joyce - Franz Kafka - Stephen King - Astrid Lindgren - Herman Melville - Nostradamus - Edgar Allan Poe - Terry Pratchett - Marcel Proust - Don Rosa - Antoine de Saint-Exupéry - William Shakespeare - P. B. Shelley - Leo Tolstoi - Mark Twain - Vergilius - Oscar Wilde - P. G. Wodehouse - Virginia Woolf - William Wordsworth