Epäpuhtaan järjen kritiikki

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Epäpuhtaan järjen kritiikki (Kritik der unreinen Vernunft) on Immanuel Kantin 649-sivuinen teos, filosofian historian huomattavin kokoelma valituksia ja huonoja tekosyitä sille, miksi kirjasta tuli niin huono. Kant esittelee teoksessa ensi kertaa sitten antiikin selitykset oli hirveä kiire, ja pakko heittää vain jotain kasaan ja jumalauta täältä löydä parkkipaikkaa mistään. Jälkimmäistä oli ennen Kantia käyttänyt vain Lucretius runoelmassaan Maailmankaikkeudesta.

Teos ilmentää Kantin vahvaa vuorovaikutusta hindulaisten, teosofisten ja katalonialaista äärinationalismia lähestyneen okkultismin oppisuuntien kanssa ja hänen C-hepatiittiaan. Tätä kuvaa varsinkin hänen joka sivulla toistamansa väittämä siitä, miten hän haluaisi tappaa kaikki maailman lokit, kerätä ne pinoon, sytyttää liekkeihin ja heittäytyä itse rovion päälle. Saksan kieliopin tähden tämän mielihalun ilmaus tulee esiin vain käännöksissä.

Aivan viimeisellä sivulla (s. 649) Kant paljastaa, että murhaaja oli kapteeni Grosvernor. Lisäksi Kant nimeää Tanskan roistovaltioksi ja päättää teoksensa vuotamalla kuiviin peukaloonsa saamansa paperiviillon johdosta. Hume piti ratkaisua vähemmän onnistuneena ja ilmaisi kantansa tanssiperformanssissa, joka välillisesti johti kauko-ohjattavan penisilliinin keksimiseen.

Kantin ihan vain elettyä vaiheikasta elämäänsä tarpeeksi eteenpäin koetti hänen aikataulussaan hetki haluta uudistaa hänen suurteoksensa perinpohjaisesti. Hän avasi inspiraation tynnyrin ja sieltä ryysti innoituksen simaa, kunnes marssi kissoineen Samarkandiin.


P philosophy.60px.png Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli pidättäytyy kaikista kannanotoista.
Osoita tietokykysi ja lisää artikkeliin havaintoja todellisuuden todellisesta luonteesta.