Ekvaattori

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ekvaattoria jaellaan kirkasvärisissä pyöreissä kapseleissa lasten kiinnostuksen herättämiseksi. Poliisin soluttautumisoperaation aikana kuvattua todistusaineistoa.

Ekvaattori eli katuslangissa päiväntasaaja tai Linja, on keskiafrikkalainen huume, joka aiheuttaa käyttäjässä voimakasta välinpitämättömyyttä ja euforiaa. Lääketieteessä sitä käytetään toisen huumaavan aineen, meridiaanin, myrkytysoireiden lievitykseen.

Historia[muokkaa]

Aineen tarkkaa syntyhistoriaa ei tiedetä, mutta jo viikinkien tiedetään etsineen sitä. Keskiajalla alkemistit etsivät viisasten kiveä, joka nykykäsityksen mukaan tarkoitti juuri viikinkien riimukirjoitettua kivistä karttaa laboratorioiden sijainnista. Harhakäsitys, jonka mukaan viisasten kivi viittaisi kultaan, johtunee siitä, että ekvaattoria on myyty yleisesti läntisen Afrikan Kultarannikolta käsin. Tutkimusmatkailijat, ts. hipit tekevät yhä matkoja ekvaattorille. Matkoilllaan, eli tripeillä, he ovat löytäneet myös itsensä, hasamiinin ja LSD:n (kts. huumeet). Ekvaattori on voimakas diureetti, ja aiheuttaa sivuvaikutuksina hikoilua ja virtsauksen tarvetta. Ekvaattoria nauttineille lääkärit suosittelevatkin runsaasti Trip-mehun nauttimista kuivumisen ehkäisemiseksi. Myös Tropic-mehu auttaa oireisiin.

Ekvaattori oli aikoinaan varsinkin merimiesten suosima huume, ja lähes jokainen vähänkään pitemmälle matkalle lähtenyt merimies joutui ekvaattorin kanssa tekemisiin. Usein ainetta ensi kertaa kokeilleille järjestettiin muiden merimiesten toimesta aivan omanlaisensa seremonia, jossa heidät vihittiin ekvaattorin käytön saloihin.

Matkailun yleistyessä keskiajalla kirkko joutui lähettämään alueelle lähetystyöntekijöitä auttamaan ekvaattorista riippuvaiseksi tulleita uskovaisia. He perustivat myös erityisiä trippi-kouluja teini-ikäisille, mikä tapa on periytynyt aina meidän päiviimme saakka.

Levinneisyys[muokkaa]

Koska ekvaattori pilaantuu helposti ja tarvitsee runsaasti auringonvaloa, sen käyttö on rajoittunut maapallon keskivyöhykkeelle. Tämän vuoksi koko aluetta kutsutaan yleisesti ekvatoriaaliseksi alueeksi. Toinen nimitys on ekvaattorin sivuvaikutuksien lievittämiseen käytetyn Tropic-mehun mukaan annettu tropiikki. Aineesta tunnetaan myös kalottiset pohjois- ja eteläkalotit, mutta niiden vaikutustapa on varsin poikkeava. Ekvaattorin luontainen levinneisyysalue ulottuu kääntöpiireille asti.

Vaikutukset[muokkaa]

Ekvaattori aiheuttaa käyttäjässä voimakkaan euforisen tunteen, jonka johdosta aurinko tuntuu paistavan aina ja huolet katoavat. Ulkopuolisen silmissä käyttäjä vaikuttaa laiskalta ja poissaolevalta. Usein käyttäjät tuntuvat myös samaistavan omat tuntemuksensa muihin, jolloin he kuvittelevat, että muistakin aurinko paistaa aina ja toiset ovat laiskoja ja poissaolevia. Voimakasta euforiaa seuraa kuitenkin hyvin voimakas depressio; käyttäjät väittävät, että "ekvaattorilla yökin on sysipimeä". Vaikutusaika ja sitä seuraava depressio ovat yhtä pitkät, jopa 30 minuutista useisiin vuorokausiin. Ainetta ei - keskellä työviikkoa - suositella käytettävän, sairauslomien kasvaessa ja täten lisäävän ilmaston lämpenemistä.

Ekvaattori vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti aineenvaihduntaan ja se on hyvin voimakkaasti dehydratoiva aine, ja herättää käyttäjässään jatkuvan janontunteen. Voimakkaasti lisääntynyt juomisen tarve on aiheuttanut myös pahoja paikallisia ongelmia turistien juodessa viimeisetkin trippi-mehut. Tunnetuimpia seurauksia ovat Saharan aavikoituminen ja Egyptin kulttuurin tuho. Paikalliset muistavat vieläkin tapahtuneen turisteja ivailevassa sananlaskkussaan: ”Ken on Niilin vettä kerran maistanut, on janoava sitä ikänsä.”

Historian saatossa vaikutus on aiheuttanut varsin hassujakin sattumuksia. Esim. kuuluisa lääkäri ja ansioitunut antropologi Josef Mengele kehitteli sittemin kyseenalaista mainetta saanutta rotuteoriaansa käytyään tripillä ”päiväntasaajalla”. Samaa perua on myös käsitys, että kantaväestö, kafferit, olisi laiskaa ja poissaolevaa. Heidän nimityksensä kaffereiksi on ilmeisesti kuitenkin saanut alkunsa siitä, että he tarjoilivat kahvia karahveista piristääkseen päiväntasaajaan tottumattomia valkonaamoja. Valkonaama juontuu taas ekvaattorin yliannostuksesta johtuvasta tarpeesta oksentaa ja siitä seuraavan kylmän hien aiheuttamasta ihonvärin vaalenemisesta. Tätä myrkytysoiretta ei kuitenkaan pidä sekoittaa punaniskaan. Pitkäaikainen käyttö johtaa voimakkaaseen riippuvuuteen ja luonteen muuttumiseen, joista yleisimpiä on kleptomania ja seksuaalinen kieroutuminen. Kieroutuminen jaetaan vielä kahteen päätyyppiin riippuen siitä, suuntautuuko se etelä- vai pohjoisnavan alapuolelle.

Naisissa ekvaattori vaikuttaa hyvin voimakkaasti maskulinisoivasti, ja joistakin tulee jopa amatsoneja.

Koostumus[muokkaa]

Alkuperäinen resepti on tarkoin varjeltu salaisuus, mutta kotikäyttäjät valmistavat sitä jauhetuista kauriin (Cauris Maci) sorkista ja punatäpläravun (Red Cross Grap) lihasta uutetusta sekoituksesta. Perinteiseen rituaalien mukaan aine nautitaan kärpässienistä, torajyvistä, unikosta ja hulluruohosta tehdyn muhennoksen kera, mutta tällä ei uskota olevan varsinaista huumaavaa vaikutusta. Lounaan päälle vedetään marokkolaiset ”pikkutupakit”, jotka on valmistettu cannabis sativa -nimisestä mahorkan korvikkeesta. Koostumus voi vaihdella paikallisesti hyvinkin voimakkaasti ja levinneisyyttä rajoittaa kauriiden ja rapujen esiintyminen. Näitä rajoja kutsutaan kauriin- ja ravun kääntöpiireiksi. Kääntöpiiri-nimitys juontunee aineen käyttöön ja sen aikaansaaman riippuvuuden aiheuttamaan liittyvään pakonomaiseen varasteluun, jolloin käyttäjät ”kääntävät” joko rapuja tai kauriita kulloisenkin saatavuuden mukaan. Tästä luonnollisena seurauksena he joutuvat ns. piirille.

Hoito[muokkaa]

Sitä ei ole. Poliisit ja sosiaaliviranomaiset eli tantat ovat kuitenkin perustaneet useita maailmanlaajuisia hoitopisteitä. Koska oireet vaihtelevat erillaisten koostumuksien johdosta sijainnin mukaan, on jokaista oireryhmää varten perustettu oma hoitopiirinsä. Nämä on jaettu maailmanlaajuisesti ns. pituus- ja leveyspiireihin. Ongelman laajuudesta kertoo hyvin se, että lähimmän piirin sijainti on yleensä merkitty lähes jokaiseen karttaan.