Eksistentialismi

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eksistentialismi on 1900-luvulla syntynyt filosofinen koulukunta, joka korostaa kokemuksellisuutta. Sen keskeinen havainto on, että eksistenssin tämyys on ensisijainen suhteessa essensin mikyyteen, sillä mikyys määräytyy vain siitä, mikä on tämyys, eikä tämyys ole vastaus mikyyteen siten, että mikyys edeltäisi tämyyttä, vaikka mikyys onkin tämyyden korrelaatti siten, että mikyys ja tämyys ovat identtisiä, mikä voidaan tulkita niin, että vaikka tämyys edeltää mikyyttä, eikä mikyys tämyyttä, mikyys ei ole kvantitatiivisesti vaan kvalitatiivisesti toissijainen suhteessa tämyyteen, sillä identtisyys ilmaisee samuutta, joka vallitsee mikyyden ja tämyyden välillä, ja siten samuus on yhtä kuin mikyys ja tämyys, kuitenkin niin, että kun tämyys on aina ainoakertaista ja uniikkia, ei ole olemassa jokaista tämyyttä vastaavaa yhtä mikyyttä, sillä jokainen tämyys on ei-identtinen suhteessa toiseen tämyyteen, jolloin on mahdotonta, että ei-identtisillä tämyyksillä olisi yhteinen mikyys, joka olisi identtinen jokaisen tämyyden kanssa, ja siten samuus ei toteudu tässä mielessä mikyyden ja tämyyden välillä. Eksistentialistisessa psykoterapiassa tätä havaintoa pidetään huomattavan terapeuttisena.

Sanan eksistenssi etymologia[muokkaa]

Verbi eksistoida eli olla olemassa tulee latinan verbistä ex-sistere, joka merkitsee esiin työntymistä (engl. "outstanding"). Eksistentialismi on siten esiin työntymistä kannattava liike. Varsinkin eksistentialistisessa psykoterapiassa tämän esiin työntymisen on katsottu liittyvän erektioon, jolloin olla olemassa on yhtä kuin olla erektiossa, mistä seuraa, että vain miessukupuolen edustajat oikeastaan ovat todella olemassa, koska vain miehellä voi olla erektio. Eksistentialistisessa psykoterapiassa erektiota pidetään huomattavan terapeuttisena.

Ajatuksen taustalla on se saksalaisen idealismin ja etenkin G.W.F. Hegelin ajatus, että todellista on vain se, mikä on rationaalista, jolloin irrationaalinen on illusorista, mistä seuraa, että nainen, joka on irrationaalinen, on illusorinen eikä todellinen, kun taas mies rationaalisena on todellinen, vaikka Hegelin logiikassa negatiivinen implikoi positiivisen, jolloin irrationaalinen nainen implikoi rationaalisen miehen. Eksistentialistisessa psykoterapiassa tätä sukupuolikomplikaation implikaatiota pidetään huomattavan terapeuttisena.

Historia[muokkaa]

Eksistentialismin historialliset juuret ovat antiikin elealaisessa filosofiassa, jossa etenkin Parmenideen vaikutuksesta ajateltiin, että ei-olevaa ei voi ajatella, sillä ajattelu voi kohdistua vain olevaan, jolloin jos nainen on illusorinen ja siten tarkkaan ottaen ei-olevaa, miehen mielessä ei voi olla nainen vaan toinen mies. Tästä on seurannut, että pederastia eli homoeroottinen kasvatusinstituutio erityisen suosittu eksistentialistien keskuudessa. Eksistentialistisessa psykoterapiassa pederastiaa pidetään huomattavan terapeuttisena. Tästä on tehty aatehistoriallisessa tutkimuksessa päätelmä, että eksistentialismi siirtyy pederastisten suhteiden kautta leviävien sukupuolitautien välityksellä. Jotkut tutkijat ovat jopa arvelleet, että eksistentialismi itsessään on tarttuvaa. Eksistentialistisessa psykoterapiassa tätä tarttuvuutta pidetään huomattavan terapeuttisena.

Kuuluisia eksistentialisteja[muokkaa]

P philosophy.60px.png Tämä löyhästi filosofiaan liittyvä tynkäartikkeli sotkee keskenään arvot ja tosiasiat.
Auta Hikipediaa paljastamalla artikkelin naturalistiset virhepäätelmät.