Dream Theater

Dream Theater on julistettu idiooteiksi, sillä he ovat perseitä ihmisiksi ja vihjeetön pino tyhjänpäiväistä roskaa, eikä heidän sanansa ja tekonsa arvolla ole tekemistä niiden asioiden kanssa, joihin ne saattoivat pyrkiä.

KUULUU KULTTIIN! Dream Theater kuuluu Kulttiin ja tämä artikkeli on Kultin suojeluksessa! Kaikki sivuun kohdistuva ilkivalta vastataan suoraan Kulttimestarille ja Kultin pyhälle Kulttihahmolle!

Dream Theater on ehkä maailman kapinallisin ja likaisin black metal -orkesteri, jonka ainoa tavoite jumalanpilkan ja satanismin lisäksi on levittää kapinallista ilmapiiriä ja kaaosta. Progeteatteri perustettiin pohjoistansanialaisessa puumajassa, jota jostain kumman syystä kutsutaan musiikiopistoksi – tämä johtunee siitä että majan seinällä roikkui katkennut kitarankieli – kun kolme Dream Theaterin jäsentä tapasivat hakiessaan sieltä sateensuojaa. Nämä kolme henkilöä, John Petrucci, John Myung ja Mike "Munanraaputtaja" "Me kun luulimme, että Neil Peart on tylsä progerumpali" Portnoy päättivät soitella humppaa vapaa-ajallaan, kunnes keksivät tehdä levyn. Yhtyeen managerina toimi Miken isä Jarmo Portnoy, jonka mukaan ensimmäinen levy nimettiin.

Yhtye sai levylleen laulajan ja kosketinsoittajan tavattuaan katusoittajiksi itseään kutsuvat alavireisesti laulavan Kaarle Domino-Ikin ja pianoa pimputtavan Kevin Mooren. Nämä kaksi saivat potkut kun Jordan Rudess ja Joonas LaBrie liittyivät yhtyeeseen.

Dream Theater poppoon alkuperäinen nimi oli Majoneesi, mutta Felix-yhtymä otti hyvin nopeasti yhteyttä yhtyeeseen kuullessaan, että oli olemassa yhtye, joka oli typeryyksissään antanut itselleen tällaisen nimen. Felix-yhtymä väitti, että ainoastaan heillä on oikeus käyttää kyseistä ilmaisua tuotteissaan. Myöhemmin teatteriliitto haastoi Dream Theaterin oikeuteen koko teatterialan ammattitaidon häpäisemisestä ja yhtye otti uudeksi nimekseen Dream Derivaatta. Oikeudessa sovittiin, että jos Mike ja John pukeutuvat kolmen keikan ajaksi Felixin toimittamiin herkkukurkkuasuihin, heidän ei tarvitsisi maksaa 3 000 000 dollarin korvauksia. Yhtye vaihtoi nimensä muotoon Cream Hater, koska he alkoivat vihaamaan elintarviketeollisuutta, ja koska he tahtoivat olla edes hieman vähemmän noloja antagonisoimalla Claptonia. Erään kerran John Myungin astuessa äänitysstudioon alasti vaatien että bändin nimi muutettaisiin, tai hän tulisi aina olemaan heidän seurassaan alasti, hänen vaatimuksiinsa suostuttiin ja bändi sai nykyisen nimensä. John Petrucci veti Myungia kuitenkin turpaan, koska hän oli niin ruma alastomana.

Jäsenet

Jordan Rudess on Korgin sekä Oasyksen yhteistyönä valmistama syntetisaattori-androidi, joka luotiin alunperin saamaan kaikki syntetisaattorinörtit luopumaan harrastuksestaan huomatessaan, etteivät koskaan tule pääsemään Jordan Rudessin tasolle. Rudess kuitenkin tuhosi alkuperäiset valmistajansa kehittämänsä midi-controllerin avulla.

Midi-controller on näppärä pieni juttu jolla voi tehdä mitä vain. Sillä ei tosin voi vaikuttaa Euroviisujen lopputulokseen, mutta tätä laitevikaa korjataan parhaillaan Rudess-Centerissä Närpiössä.

Vähän vapautumisensa jälkeen Rudess liittyi Dream Theateriin ja midi-controllerin avulla hän sai pian muutettua yhtyeen musiikin humpasta punkkiin.

Vuonna 2000 Jordan Rudess liittoutui irakilaisten terroristien kanssa, jotka suunnittelivat Allahia loukkaavien WTC-tornien räjäyttämistä. Midi-controllerin ansiosta tämä kävi helposti, mutta moraalisia kysymyksiä pohtinut midi-controller meni lakkoon, ja amerikan armeijan vyöryessä kerran niin kauniiseen Irakiin ei mahtava Jordan Rudess voinut kuin katsoa vierestä. Pari minuuttia hyökkäyksen jälkeen midi-controller alkoi toimia, mutta silloin Rudess oli jo kaivanut itsensä 6 jalan syvyyteen piiloon amerikkalaisia valloittajia.

Vuoden päivät maan alla myyriä jyystettyään alkoi midi-controller taas toimia, ja Rudess karkasi laamaksi naamioituneena Etelä-Suomeen. Siellä hän perusti Rudess-Centerin Närpiöön, ja kehittää siellä Midi-Controller Kakkosta samalla kun kloonaa itselleen Rudess-armeijaa. Armeija koostuu klooneista, joita Rudess luo midi-controllerilla. Vapaa-ajalaan Rudess soitelee Dream Theaterissa Continuum-sormilevyä, jonka hän loi midi-controllerillään.

Mike Mangini on yhtyeen kannujen paukuttaja eli rumpali joka katkoo kapuloita niin kovaan tahtiin että käyttää uusiin klapeihin jopa tuhansia euroja kuussa. Mike on hyvä soittamaan. Mikellä on kova hinku syöttää muniaan ja persettään kaikille vastaantulijoille, mistä onkin syntynyt hänen mottonsa "Eat my ass and balls". Mike on hyvä soittamaan. Tätä Mike hokee lähes koko ajan ja onkin jo lähes kokonaan unohtanut muut sanat joita tarvitaan puhumiseen. Mike on saanut lisänimentä munanraaputtaja tavastaan raapia kutiavia muniaan sellaisissa paikoissa kuten täysi bussi ja äänitysstudio. Mike on hyvä soittamaan.

John Myung onkin sitten se kauan odotettu basisti. Myung saapui Vietnamista venepakolaisena Derivaatan studiolle ja kysyi tarvitaanko bändiin keltaista väriä. Bändin jäsenet vastasivat, että "kävimme kusella jo" kunnes tajusivat, että juuri ja tarkalleen laskuopin he musiikillisena yksikkönä taitavat. Tunnetusti basistithan ovat niitä bändin tyhmimpiä ja syövät eniten. Basistit myös juovat kitaristit sun muut pöydän alle 24/7. Tämä ei kuitenkaan päde Myungiin. Hän on vain se pieni vihreä kiinalainen, (vai oliko sittenkin japsu...) joka istuu pienenä ja huomaamattomana siellä studion nurkassa bassoa rämpyttämässä. Basson soittamisen suurimpana tavoitteena hänellä on saavuttaa Peer Guntin Tsöötz Kettulan ja Ac/Dc:n Cliff Williamsin taso, mutta toistaiseksi tavoite on osoittautunut liian monimutkaiseksi. Ei siis hänestä sen enempää.

John Petrucci on, toisin kuin kaimansa, taas se herra tilulei. Ja sen lisäksi herra laskukone. Eli siis wannabe progekitaristi. Hän ei ole niin kuin Herman Li joka tiluttaa, tiluttaa ja tiluttaa kaikki ne 20-minuuttiset biisit läpi. Petrucci on se jännä heebo jonka tehtävä bändissä on soittaa sitä kitaraa sillai jännissä rytmeissä ja keksiä uusia tahtilajeja pillu-Miken kiusaksi. Jotkut jopa huhuavat, että John Petruccin rytmeillä on yhteys lukion matematiikantunneilla käytettyyn taulukkokirjaan. Petrucci osaa soittaa.

Johnilla oli aiemmin sopimus Ibanezin kanssa, että hän soittaisi vain heidän RG-mallisia kitaroitaan, mutta kerran kännipäissään haukuttuaan sushi-kutsuilla Herra Ibanezin rouvaa maksulliseksi naiseksi Herra Ibanez löi Petruccia päähän Johnin nimikkokitaralla ja sanoi, että se olisi viimeinen kerta, kun hän sai koskea hänen tehtaaltaan tulleesen soittimeen. Sen jälkeen kakkatrukki on joutunut tyytymään omakustannesopimukseen Landolan kanssa.

Albumit

• Kun Jarmo ja unelmat yhdistyvät (1989)
• Hallusinaatioita ja höpinää (1992)
• Elossa Keuruulla, rahat juotu (livealbumi, 1993)
• Herätys (1994)
• Kepu on muutoksen voima (EP, 1995)
• Uppoan suohon (1997)
• Kerran kännissä keikalla (livealbumi, 1998)
• Metropoli osa 2: Kännissä sitä ei muista mittää (1999)
• Perse paljaana Takahikiällä (livealbumi, 2000)
• Kuus astetta pakkasta (2001)
• Pendolino kulkee ja balalaikka soi (2004)
• Akvaario (2006)
• Ja Mertaranta huutaa: Maali! (livealbumi, 2007)
• Järkkäilty kaaos (2007)
• Kekkos-pilvi ja hopeakuu (2009)
• Tapahtumien dramaattinen vuoro (2011)
• DT Theater (2013)

Singlet

• Tilan etsijä (1989)
• Tuonpuoleinen elämä (1989)
• Toka päivä (1992)
• Työnnä mut kölin alle (1992)
• Ota aika (1992)
• Kalasta netti (1994)
• Vale (1994)
• Vihreä pikkumies (1994)
• Tupakoitsijan sielu (1997)
• Kännivuodet (1997)
• Sinä et minä (1997)
• Koti (1999)
• Lasisilmä (2000)
• Koska olen (2003)
• Jatkuva liike (2007)
• Hylännyt (2008)
• Rituaalin kulku (2009)
• Raaka koira (2010)
• Engeleiden selässä (2011)
• Rakenna minut ylös, riko minut alas (2011)
• Vihu sisälläin (2013)
• Pitkin ratsastukselle (2013)

DVDt

• Hallusinaatioita ja höpinää - live Tokiossa (1993)
• Viis vuotta kännissä (1998)
• Metropoli 2000 - lavalla NYCissä (2001)
• Live takahikiällä (2004)
• Ja Mertarana huutaa: Maali! (DVD) (2006)
• Hirimunen kaaos liikkeellä (2008)

Musiikkivideot

• "Toka päivä" (1982, ohj. (Kristian Maalari)
• "Työnnä mut kölin alle" (1992, ohj. (Taavetti Rotta)
• "Ota aika" (1993, ohj. (Kristian Maalari)
• "Vale" (1994, ohj. (Raimo Sima)
• "Vihreä pikkumies" (1994, ohj. (Pamela Birkpää)
• "Kännivuodet" (1997, ohj. (Alex Bauer)
• "Jatkuva liike" (2007, ohj. (Antero Bennett)
• "Hylännyt" (2008, ohj. (Jaska Soijamaa)
• "Rituaalin kulku" (2009, ohj. (Reiska Boutiviseth)
• "Kuihtua" (2009, ohj. (Reiska Boutiviseth)
• "Engeleiden selässä" (2011)

Katso myös

• sooloseksi