Dialyyttinen materialismi

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhteiskuntamme syvärakenteet eivät tue resistanssi-identiteettien dekonstruktiota, vaan tukevat kapitalistista järjestelmää, joten kaltaisteni homoseksuaalien oikeuksissa on toivomisen varaa...

Dialyyttinen materialismi on Karl Marxin, Leninin ja Michel Foucaultin ajatusten ympärille rakennettu oppi, jossa keskitytään siihen miten taloudellisesti vakavarainen punaviinin ystävä voi vaikuttaa tiedostavalta ja sivistyneeltä käyttämällä sivistyssanoja joiden ydin on luokkasotaan keskittyneissä vähävaraisia puolustaneissa suuntauksissa. Näin syntyy erityinen kupla, dialyyttisen materialistin päähän. Tärkeää on myös tiedostaa että tämä kupla ei ole tyhjä.

Tästä syntyy dialyyttinen materialismi, jonka dialyyttisiä peruslait ovat:

  1. Nollasummaisuuden kiistämisen laki. Jossa määrälliset asiat voidaan muuttaa laadullisiksi ja päinvastoin. Samoin erilaisten valtapelien moneen suuntaan meneminen tarkoittaa sitä että voidaan kiistää että maailma olisi nollasummainen. Moneen suuntaan menevät valtasuhteet voidaan kuitenkin tunnustaa kunhan aiheena on dialyyttisen materialistin suosikkivähemmistö. Tärkeää on että dialyyttinen materialisti itse vaikuttaa sivistyneeltä ja suvaitsevaiselta.
  2. Kieltämisen kieltämisen laki. On suvaittava erilaisia maailmankuvia ja jättää esimerkiksi uskontojen ja maailmankuvien kritiikki syrjään. Epäkohtelias kun ei luo sivistynyttä vaikutelmaa. Ja täten se rikkoo dialyyttisen materialismin syvintä olemusta vastaan.

Katso myös[muokkaa]