Daniil Harms

Toisin kuin Harms antaa itsestään ymmärtää, hän pitää kovasti lapsista. Erityisesti raakana.

”Mikä nikkari sieki oot!”

~Aleksandr Puškin Daniil Harmsille

Daniil Ivanovitš Juvatšov (s. 30. joulukuuta 1906, k. 2. helmikuuta 1942), taiteilijanimeltään Daniil Harms (suom. Daniil Harmit) oli neuvostoliittolainen, sekä juurikin siitä syystä täysin absurdi kirjailija. Hän oli jopa niin absurdi, että onnistui pelkillä älyttömillä puheillaan tuottamaan Aleksandr Puškinille kovan migreenin. Senpä johdosta Puškin ei oikein pitänytkään Harmsista.

Toisin kuin useammat muut neuvostokirjailijat, Daniil Harms ei menehtynyt Josif Stalinin vainoharhaisuuteen vaan kuoli täysin luonnollisesti (vanhuuteen). Harmsin teoksia ovat muun muassa Sattumia, sekä Ensiksikin ja Toiseksi.

Elämä

Daniil Harms syntyi. Hänen Margarita-serkkunsa sai kuulla tästä ja kuoli. Daniil Harms lintsasi usein koulusta, mikä olikin hyvä, sillä Harmsin poissaollessa koulun rehtori räjähti ja koko rakennus suli rakennuksessa silloin oleilemaan sattuneiden vereen keitetyksi kivipuuroksi. Sattuma oli hyvin epätodennäköinen, sillä ensiksikin ihmiset hyvin harvoin räjähtävät tuosta noin vain ja toiseksi koulu on maailma pienoiskoossa, joten siellä kenen tahansa yhtäkkinen räjähtäminen on vielä epätodennäköisempää kuin oikeassa maailmassa.

15-vuotiaana Harms mureni hiekaksi hänen räkänaamaisen kaverinsa lyötyä häntä vahingossa turpaan. Kellon lyödessä viisi Harms kiirehti joulukirkkoon, joka pistettiin vallankumouksellisten toimesta pilkkeeksi. Kahdenkymmenenyhdeksän vuoden kunnioitettavaan ikään ehdittyään Harms lähti veneilemään, mutta unohti veneen kotiin ja olisi hukkunut, ellei hän olisi matkalla pudonnut ikkunasta ja murskautunut. Kerran Harms epäili ystävänsä Alexandra Mikhailovin olevan liimapurtilo, jota tehtäessä oli vain sattunut valmistusvirhe, ja puristi Alexandra Mikhailovin kuiviin. Liimatehtailla sattuu valmistusvirheitä tuon tuosta.