Dada

”	Mäen laki, jossa Taumata, mies, jolla oli pitkät jalat, luisui alas, kiipesi ylös ja nieli vuoria, tunnettiin maansyöjänä, soitti huilua rakastetulleen.	”
~Taumatawhakatangihangakoauauotamateaturipukakapikimaungahoronukupokaiwhenuakitanatahu

Dada oli ekan ison tappelun jälkeen kehittynyt epätaidetaidesuuntaus. Se raunioitti kuvataiteen, kirjallisuuden etenkin rujouden. Dada on jättänyt jälkensä käyttöliittymäsuunnitteluun ja politiikkaan. Jakoavain.

Dada on protesti sodan barbaarisuutta ja dadaistien kokemaa taidekriitikoiden torjuntaa vastaan. Sillä torjuttiin myös sitä, että kukaan ei ostanut dadaistien työtä. Kun sille annettiin nimi ja isot hintalaput, muuttuivat töhryt ja sutut "tahalliseksi irrationalismiksi ja vallitsevien taiteen standardien hylkäämiseksi".

Historia

Nimen "dada" alkuperä on epäselvä ja viinanhuuruinen. Toisten mielestä se tulee prostituoitujen, Tristan Tzaran ja Marcel Jancon, usein käyttämästä romaniankielisestä hokemasta "Da, da" 'kyllä, kyllä'. Joidenkin väittämien mukaan Zürichiin kokoontunut taiteilijaryhmä, jonka tarkoituksena oli perustaa uusi suuntaus, valitsivat nimen satunnaisesti pistämällä ranska–saksa-sanakirjaa summanmutikassa ja valitsemalla nimen, johon osuisivat. "Dada" on ranskassa lastenkielinen nimitys kesäkissalle. Ranskan kielessä on myös kolloqualismi "c'mon dada" - 'seksi on harrastukseni'.

Dadan historian voi katsoa alkaneen Cabaretista Joidenkin mukaan 9/11 Aikaa WTC+2 tuntia.

Kun toinen tappelus alkoi lähestymään, suorittivat dadaistit taktisen perääntymisen ja siirsivät taidemarkkinansa USA:han, jossa riittikin tyhmiä nyhdettäviksi.

Hethethethethe-pethethethethe

Bono estente!! E meteorologicos mit Poula. Costa - scorchio! Valle Portos - scorchio! Mi nia kuniaterra exterior - scorchio! Mi nia kuniaterra interior - scorchio! Meteorologicos manyana - oh, scorchio! ...Problematikos technologikos – apologia! ....Sensacio! Nimbocumulus a Helsinki! Hethethethethethethethe thethethethethet sausage factory. Accidento bizarro, tutto morto. Chris Waddle.

Oh - Butros-Butros Ghali!

Andidaidedda?

Dadaliikkeen taiteilijat olivat turhautuneet taiteeseen, taidehistoriaan ja historiaan ylipäätään. Etenkin kriitikoihin. Onneksi PR ja mainonta ja raha on se, joka maailmaa pyörittää. Eikä sitä taidetta kukaan muutenkaan ymmärrä. Seinästä vaan peitetään reikäisillä räsyillä and that's it. Se on aivan yhtä käsittämätön asia kuin ikkuna: ensin seinä rakennetaan suojaksi, sitten siihen tehdään reikä. Sitten se reikä tukitaan hauraalla mutta viiltohaavoja aikaansaavalla massalla, josta näkyy läpi, ja sitten se läpinäkyvyys estetään kangaspalalla. Sitten niistä verhojen raoista kurkitaan naapuria. Tätä oli dada.

Dadaistien mukaan dada ei ollut taidetta, se oli "antitaidetta". Dadan tehtävä oli olla kaiken sen vastakohta, mitä taide edusti. Valitettavasti kriitikot erehtyivät, kuten aina. Siksi nykykoululaisia piinataan ihmeellisillä kuvilla. Ja televisionkin ovat vallanneet. Dadaistit ovatkin osoittaneet, että myös lukihäiriöiset voivat ryövätä hitosti fyffeä tyhmiltä.

Ehkä kriitikoiden suosio johtui siitä, että dadan perusta on järjettömyys; kukaan ei voinut enää sanoa, että kriitikko kritisoi jotenkin väärin. Ennen kritisointiin olisi tarvittu "koulutusta" tai "esteettistä silmää" (ei sillä, että olisi ollut; alastomien naisten kuvia katsoivat he). Hylkäämällä tähän tapaan perinteisen kulttuurin ja estetiikan, he omien sanojensa mukaa "pyrkivät saavuttamaan henkilökohtaisen ymmärryksen ympäröivän maailman todellista luontoa kohtaan". Samalla estyivät potkut.