DISC-henkilöanalyysi

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Thumb.png
 Tämä on lupaava sivu.

Leonardo leads,
Donatello does machines (That's a fact, jack!)
Raphael is cool but crude (Gimmie a break!)

Michelangelo is a party dude (Party!)

~Teenage Mutant Ninja Turtles

DISC on yleisesti käytetty persoonallisuustesti joka antaa vastauksen suurinta osaa kiinnostavaan kysymykseen ; Jos olisin Turtles, niin kuka olisin.

DISC -analyysi on tärkeä henkilöanalyysin muoto. Sen on kehittänyt William Moulton Marston.[1] Hänen luomansa DISC -analyysi on merkittävä sillä keskiaikainen Galenoksen humoraalioppi alettiin kokemaan vanhanaikaisena. Sen vuoksi Marston päätti luoda persoonallisuustyyppiluokituksen jonka avulla humoraaliopin neljää persoonallisuustyyppiä muutettiin niin, että sen avulla voidaan selvittää kuka Turtleseista kuvaa henkilöä eniten. Koska monet kokivat Turtlesit niin 1980 -lukulaisiksi, on tätä analyysiä muokattu puhumalla persoonallisuustyypeistä väreinä.[2] DISC -analyysissä analysoidaan neljää ominaisuutta jotka voivat olla erilaisissa suuruusjärjestyksissä keskenään.[3] Tämä on kätevää sillä tämän seurauksena tulos voidaan helposti typistää pelkkään ensimmäiseen ja vahvimpaan piirteeseen, eikä syvemmälle analyysille tämän jälkeen ole tarvettakaan.[4]

Persoonallisuustyypit lyhyesti[muokkaa]

Turtle 42.jpg

Karkeasti ottaen Donatello on nörttiyteen taipuvainen älykkö joka muuttaa asiakeskeisen obsessionsa yhteiseksi hyväksi, erilaisiksi koneiksi. Michelangelo on pelle, joka osaa yllättää vihollisensa ja tekee elämästä muutenkin siedettävää. Leonardoa ohjaa usein viileä riskienhallintakeskeinen velvollisuudentunne joka pitää porukan ruodussa ja jonka vuoksi osa luulee häntä nelikon johtajaksi jota hän ei ole. Ja Rafael on vahva, vihainen ja aggressiivinen. joka osaa töytäistä kilpikonnien, konservatiivisen Leonardon ideoita mukailevan maailman, kohti jonkinlaista vääryydentuntoa ja toimintaa. Häntä ei pidetä johtajana, mutta hän vaikuttaa ryhmän suuntaan usein eniten.

Testiä käytetään ahkerasti asiakaspalvelullisissa töissä. Tämä on melko helposti ymmärrettävissä sitä kautta, että kaikki Turtlesit ovat keskenään erilaisia, stereotyyppisiä ja jollain tavalla mielenvikaisia. Kuitenkin kokonaisuus jotenkin toimii. Asiakaspalvelutehtävissä ja myyntityössä ei ole tavatonta, että haasteena on se että työntekijät ovat stereotyyppisellä mutta keskenään erilaisella tavalla mielenvikaista. Ja kuitenkin jotain pitää saada tehdyksi. Turtlesit ovat tässä tapauksessa varsin kannustava lähtökohta.

D Sangiviininen Rafael (vihreä/punainen)[muokkaa]

Rafael on hallitseva (dominance). Hän haluaa johtaa, vaikka onkin parasta että Leonardo hoitaa tämän puolen. Rafael suosii haasteita, luottaa itseensä, mutta saattaa olla karkea ja jopa aggressiivinen. Hän suosii ratkaisukeskeisyyttä, tehoja ja saavuttamista. Saattaa olla äkkipikainen. Suosii kahta sai -tikaria aseenaan.

C Koleerinen Donatello (keltainen/sininen)[muokkaa]

Donatello on tunnontarkka (conscientieousness). Donatello pitää asiakeskeisyydestä. On huolellinen, eikä pidä hoputtamisesta. Käyttäytyy yleensä melko rauhallisesti. Tukee toisia ja vaikuttaa nöyrältä. Käyttää aseenaan pitkää bo-sauvaa.

i Flegmaattinen Michelangelo (punainen/keltainen)[muokkaa]

Michelangelo on vaikuttava (influence). Hän näyttää innostuneisuutta, on optimistinen ja pitää yhteistyöstä. Ei pidä tilanteista joissa jää vaille huomiota. Suosii aseenaan kahta nunchakua.

S Melankolinen Leonardo (sininen/vihreä)[muokkaa]

Leonardo on vakaa (steadiness). Nauttii itsenäisyydestä ja yksityiskohdista. Ajattelee ryhmälähtökohtaisesti mutta pelkää riskejä ja väärässäoloa. Suosii aseenaan kahta miekkaa.

Kenen syy DiSC on?[muokkaa]

Oikeasti DiSC-henkilöanalyysin keksi Carl Jung, tunnettu huumehörhö[5]. Vuonna 1666 kesäkuun kuudentena päivänä Jung sekoili alamaistensa ja bändikavereidensa kanssa keskimääräistä enemmän. Sieniä, LSD:tä ja kokaiinia nautittuaan Jung koki valaistuksen, jossa hän luokitteli kaikki maailman ihmiset Turtles-nelikenttään. Samalla Jung siis myös keksi Turtlesit. Keksinnön otti kuitenkin käyttöön kuuluisa maansiirtourakoitsija ja astronautti Lalli Leipäjuusto vasta 1900-luvun lopulla. Marston ja Leipäjuusto halusivat trollata yrityksiä kehittämällä menetelmän, jolla nämä voisivat muka vertailla työntekijöitä. Kehitystyöhön pyydettiin mukaan kapitalismista voimaantunut työ- ja organisaatiopsykologi Walter Clarke, joka oli aikaisemmin kokenut kovia reputtettuaan lineaarialgebran tentin. Kolmistaan Marston, Leipäjuusto ja Clarke lähtivät kehittämään DiSC -analyysiä, tavoitteenaan yritysten henkilövalinnan vaikeuttaminen ja Jungin muiston vaaliminen.

Samaan aikaan Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen entiset bändärit Katherine Briggs ja Isabel Myers alkoivat kehitellä omaa kilpailevaa menetelmäänsä. Toisin kuin kilpailijoillansa, Briggsin ja Myersin tavoitteet olivat erittäin korkealla. He halusivat tuhota koko persoonallisuustutkimuksen alan, koska eivät osanneet laskea Pearsonin korrelaatiokerrointa käsin.

Katso myös[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hänet tunnetaan ennen kaikkea Wonder Womanin piirtäjänä.
  2. Värien voidaan ajatella yrittävän viitata Turtleseiden erivärisiin nauhoihin joista heidät tunnistaa toisistaan. Valitettavasti Marston ei piirtänyt Turtlesia vaan Wonder Womania, joten hän tuli tehneeksi värien kanssa muutamia virheitä ; Ja itse asiassa analyysistä on olemassa kahta vakiintunutta versiota. Molemmissa on virheitä.
  3. Tämä on kätevää tilanteissa joissa moni haluaa olla vaikka Donatello. Jos tämä rooli on jo varattu, on sitten valittava seuraava. Tätä voidaan jatkaa kunnes oma rooli löytyy leikkiin.
  4. Joku voisi sanoa, että DISC -analyysi tarkastelee tavallaan kahta akselia ; On aktiivisuus ja passiivisuus ja ryhmäkeskeisyys ja yksilö/asiakeskeisyys. Jossa Rafael on aktiivinen ja yksilökeskeinen, Donatello passiivinen ja asiakeskeinen, Michelangelo aktiivinen ja ryhmäkeskeinen ja Leonardo ryhmäkeskeinen ja passiivinen. Mutta tämänlainen vie ilon tämän persoonallisuustestin oleellisimmasta ytimestä ; Siitä että tulos on siisti ja näppärä ja ilmoitettava Turtles -hahmon muodossa.
  5. "Jungia voidaan haukkua... mun mielestä se oli täys huumehörhö." Kompleksi-lehti, Kuultua-palsta. Viitattu 30.4.2017.