Cirque

Tämä artikkeli on merkitty parannettavaksi välittömästi, koska sen sisältö tai aihe on kakkaa. Voit auttaa Hikipediaa muokkaamalla artikkelia paremmaksi. Jos parantaminen ei kiinnosta ketään, artikkelille käy huonosti. Teksti on ollut kakkaa jo maaliskuusta 2009.

Tämä artikkeli on luokiteltu K18-materiaalia sisältäväksi, alaikäiset käyttäjät ihmetelkööt!

Cirque du Sodome oli taidesuuntaus 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Se korosti seksuaalista mielettömyyttä ja noudatti dadaismin unenomaista logiikkaa. Taustalla suuntaukselle oli pettymys viktoriaanisen aikakauden vagina- ja peniskielteiseen taidekulttuuriin.

Historiaa

Cirque du Sodomen henkisen elämän aatteellisena pohjana oli huonosti luettu ja vapaasti tulkittu Freudin ja Jungin teoreettinen viitekehys. Edellämainitut psykologit korostivat alitajunnan ja tiedostamattoman merkitystä, Cirquen perustajajäsenet Alexander Kellog (1859–1921) ja Louis Antoine Luther (1870–1906) sen sijaan oivalsivat sen löysän siteen merkityksen, joka ei yhdistänyt katolisen uskon ja nousevan "ravish"-mentaliteetin vaikutusta ancien régimeen Aschaffenburgissa.

Cirque du Sodome kuvataiteissa

C:n tarkoituksena oli kuvata sukupuolielimet edestä ja takaa elämää hallitsevina elementteinä. Toisin kuin aikakauden realistit, he hylkäsivät sovinnaisuudet ja etsivät klitoriksille ja terskoille niitä merkityksiä, joita talonpoikaissääty viljeli elinkeinoelämänsä ulkopuolella. Tyypillisessä taidesuuntauksen kuvauksessa Paul von Hindenburg saa kyytiä sohvankokoiselta schwabenilaiselta karjulta. Hindenburgin kasvoilta voi tulkita sotaa edeltävän Saksan nousukauden nautinnonhakuisen ja militaristisen yrjähdyksen. Taidetutkija Anja Kasimir on esittänyt teoksessaan "Terska taiteenpäänä" tulkinnan, jonka mukaan sotaan valmistuva keisarillinen kansakunta ei ollut valmis hylkäämään ikoniensa anusaukkojen neitseellistä paradoksia. Kasimirin mukaan paradoksi oli teräksisen kypärän ja löysän ihran hellä ja jopa herkkä suhde friisiläisen rekryytin pärstässä.

Cirque du Sodome performanssimuotona

Nopeasti syntymisensä jälkeen Cirque kirvoitti useista ranskalaisista ja saksalaisista upseereista ilmoille ryhmiä, jotka pyrkivät tekemään taipumuksillaan taidetta. Nämä "C-ryhmät" tunnettiin aikanaan nimellä "Cirque du Sodomien prikaatit". Kuuluisimmat esitykset painittiin vuoden 1914 jouluna ei-kenenkään maalla Ypresin länsirannalla. Walther Sassoon kuvaa näitä paineja kirjassaan Kynä, penis ja isänmaa : "...jolloin oksensin. Pyyhin kypäräni sotilaspalvelijaani, joka vain hetkeä aikaisemmin oli uhmannut taka-aistiani vilpillisellä kielellään. Kapteeni Rüdiger huojui sekopäisenä rakkaudesta ja pelosta jakkarallaan, ja ymmärsin, että hänet oli saatava mukaan. Kymmenen minuutin kuluttua olimme jo ei-kenenkään-maalla, ja etenimme hetkessä matkan, joka muutamaa kuukautta myöhemmin osoittautui liian pitkäksi kymmenelle tuhannelle miehelle..."

Cirque du Sodome – Der latter Confessiones

Cirque du Sodomen etsikkoaika taiteissa oli verrattaen lyhyt, mutta kuten Hugo Lomonosov on todennut: "Cirque ei ehkä pystynyt estämään sitä, jota me kaikki silloin halusimme; kieputusta ja kiväärinperää, sukupolvien sortumista noihin mudan ja kuoleman täyttämiin mielien juoksuhautoihin. Mutta se osoitti joka tapauksessa tuon halun olemassaolon, ja sen, että tuo halu ei hallinnut meitä – me vain palvelimme sitä."

Taidemuodon merkittävyys ja voima perustuukin sen vastustamattomaan kykyyn osoittaa, että ihmiset ovat halujensa palvelijoita – eivät halujensa orjia. Siihen palvelussuhteeseen voi ryhtyä – ikään kuin pestautua. Samalla palvelussuhde tarjoaa äärimmäisen vapauden: kyvyn ja uskalluksen irtisanoutua hedelmättömästä työsuhteesta kuhunkin yksittäiseen haluun tai mielitekoon.