Carl Haglund

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Carl Haglundista.


Carl Christoffer "Calle-Balle" Xaver "Xicce" Bubbe "Bubbis" Haglund

Carl Christoffer "Calle-Balle" Xaver "Xicce" Bubbe "Bubbis" Haglund (s. 29. maaliskuuta 1979 Esbo) on ex-europarlamentaarikko, ex-lapsinero, ex-kansanedustaja, ex-ministeri, huono valitsemaan silmälasinkehyksiä ja Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen ex-puheenjohtaja. Haglund luotiin Svenska kulturfondenin ja Turun Taxell-instituutin huippusalaisessa hankkeessa, jonka tarkoituksena oli saattaa maailmaan ei enempää eikä vähempää kuin kaikkien aikojen paras ja ylivertaisin suomenruotsalainen.

Haglundista rakennettiin laboratoriossa valmis kauppatieteiden maisteri. Hänet varustettiin myös kyvyllä lukea ajatuksia kahdella kielellä, lentotaidolla ja erikoisanturilla, jonka lähettämä säteily vapauttaa lähistöllä olevien ihmisten keskushermostossa välittäjäaineita tuottaen euforian tunteen. Haglundin supertietokoneaivoihin on ladattu kaikki ihmiskunnan kollektiivisesti hallitsema tieto, ja hän tuntee tämän lisäksi ajan, avaruuden ja kvanttifysiikan vielä muille epäselvät salat. Haglundin vasen gubbevarvas muuttaa kosketuksellaan epäjalot metallit kullaksi. Lisäksi hän on viriili aviomies. Ainoat toistaiseksi paljastuneet bugit ovat lievä L-vika ja naurettava silmälasimaku. Näiden avujensa ansiosta Haglund on ehtinyt kerätä Euroopan parlamentissa kiitosta, ylistystä ja hurmioitunutta suitsutusta kaikilta huolimatta siitä, ettei kukaan oikein tiedä, mitä hän siellä varsinaisesti tekee.

Haglundin poliittisista linjauksista tiedetään toistaiseksi vähän, mutta hänen aivokoneistonsa prosessoi niitä parhaillaan. Haglundin tiedetään kannattavan toisen kotimaisen pakollista opetusta, mikä on RKP:n sisällä rohkea kannanotto. Hän myös istuu parlamentaarisia lobbauspalveluja tarjoavan Miltton-konsernin hallituksessa, mikä ei aiheuta ristiriitoja hänen kansanedustajantyönsä tai puhemiesneuvoston jäsenyytensä kanssa, sillä "rajan pitäminen selvänä ei ole kenenkään muun vastuulla".[1] Muuten Haglundista tiedetään, että hän on harrastanut skeittausta.

RKP:n puheenjohtajaksi[muokkaa]

Haglund haalittiin keväällä 2012 päihittämään monumentaalisen karismaton vastaehdokkaansa, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, RKP:n puheenjohtajavaalissa. Tilanne oli historiallinen, sillä RKP:n puheenjohtajavaaleissa tapaa olla yleensä vain yksi ehdokas; vastaehdokkaaksi asettautumista pidetään epäkohteliaana. Puheenjohtajan palli jäi vapaaksi ja pallit ministeriaition oven väliin, kun väistyvä puheenjohtaja, puolustusministeri Stefan Wallin jäi kiinni valehtelusta väitettyään eduskunnalle, ettei ole poliitikko eikä varsinkaan keskinkertainen sellainen.

Puolustusministeriksi[muokkaa]

Haglund päätettiin sijoittaa Wallinilta vapautuvalle puolustusministerin paikalle mahdollisimman nopeasti vankalla runsaan puolikkaan kauden meppikokemuksella. Toisaalta ei vaatine kovin paljoa ylittää Wallinin saavutuksia tällä alueella, ja kolmaalta Suomen puolustusministerillä ei ole muutenkaan mitään väliä. Haglund ei ole itse suorittanut asevelvollisuutta eikä täten osaa esimerkiksi särmätä barettia tai löhötä vatsallaan ryteikössä huudellen: "Laukaus!" Hänen pätevyyttään puolustusministerinä onkin näin ollen syystä epäilty. Haglund teki puolustusministerinä rohkeita linjauksia muun muassa pukemalla kerran päälleen solmion, jossa oli Ukrainan lipun värit, sekä pitämällä tiettävästi ensimmäisenä ihmisenä maailmassa korvillaan puolustusvoimien karvalakin niin sanottuja gonaläppiä.

Haglund on rakentanut egostaan Suomen itärajalle suunnattoman suojamuurin, jonka läpi venäläiskoneiden on turha pyrkiä. Hän on usein taivastellut venäläisten kehnoja lentotaitoja; itse hän on varsin taitava lentäjä ja pelaa eduskunnan huispausjoukkueessa etsijän paikkaa. Hänen tunnetuin peliliikkeensä on ns. kravattitemppu. Toisinaan hän saattaa myös sokaista ryhmyjä laukovat persupelaajat taskuliinallaan.

Oppositiojohtajaksi[muokkaa]

Haglund keskittyi eduskuntavaalien 2015 alla moukaroimaan kyberneettisellä retoriikallaan persuja ja demareita. PS:n ja RKP:n väliset yhteenotot ovat aina viihdyttäviä, mutta ne lähinnä edistävät molempien puolueiden ydinkannattajien päättäväisyyttä, sillä molemmat inhoavat toisiaan yli kaiken. Tällaisista verivihollisten ystävyysotteluista syntyy aina hyvin kipunoita, muttei prosentteja. SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen nolaaminen taas oli helppoutensa vuoksi jokaisen puheenjohtajan suoranainen velvollisuus, ja siinä onnistuivatkin suurin piirtein kaikki ehkä Paavo Arhinmäkeä ja Päivi Räsästä lukuun ottamatta. Haglund vei Rinteen roimimisen pisimmälle onnistuen parhaimmillaan pyörittelemään balettitanssijan fysiikallaan ay-virtahepoa miten halusi.[2] Tämä ei kuitenkaan muuntunut lisäpaikoiksi eduskuntavaaleissa, joskin sentään romahdutti demareita entisestään. Vaalien jälkeen Haglund vietiinkin vuosihuoltoon ristiriitaisessa tilanteessa: kaikkien mielestä hän teki kaiken oikein, ja silti RKP päätyi lähes ennenkuulumattomaan oppositioasemaan. Vastaavaa ei ollut tapahtunut sitten kustavilaisen ajan, ja 1800-luvun svekomaanien RKP:n puoluetoimistolle kokoamat hajusuolavarastot hupenivat muutamien päivien sisään, kun pyörtyily kasvoi hallituspohjan ratkettua liki taukoamattomaksi. Haglund kuitenkin ilmoitti olevansa valmis ottamaan opposition henkisen johtajuuden haltuunsa puolueen 9(+1):n edustajan kovalla parlamentaarisella voimalla, kunhan oli ensin lisännyt opposition käsitteen datavarastoonsa. (Ohjelmointivaiheessa sitä ei ollut pidetty tarpeellisena.)

Haglund poistui eduskunnasta kyllästyttyään ministerietujen puuttumiseen 1.8.2016 toimittuaan tätä ennen kansanedustajana peräti runsaan vuoden ja kerättyään itselleen valtakunnan neljänneksi suurimman henkilökohtaisen äänimäärän. Haglund perusteli anomustaan vapautua kansanedustajan tehtävistä turhautumisella politiikkaan tilanteessa, jossa ei ole itse vallassa, samoin kuin sillä, että hänelle oli tarjottu tosi hyvää diiliä jostain energia-alan firmasta. Sinne meni Calle tekemään mielekkäämpää uraa kuin äänestäjiensä edunvalvontaa. Jälkeensä hän jätti jokun varasijalaisen sekä 21 000 höpläytettyä uusmaalaista ja puolueensa johtoon Anna-Maja Henrikssonin, jonka honotus hylkii mikrofoneja ja aivojen mielenkiintokeskusta.

edeltäjä:
Stefan Wallin
Suomen puolusteluministeri
20122015
seuraaja:
Jussi Niinistö

Viitteet[muokkaa]