Bulgaria

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Älä käytä luovuuttasi, tee vain tasan niin kuin tämänkin artikkelin kirjoittaja on tehnyt.
Република България
Bulgarian tasavalta
Banderabulgaria.png
Bulgarian Lippu. Kääntöpuoli on luonnollisesti erilainen, ja tarrakiinnitykset mahdollistavat sen nopean vaihdon. Panslavismin niin vaatiessa vihreä palkki voidaan vaihtaa siniseksi.
Motto: ”Epäluottamus on voimaa.
Mapabulgaria.PNG
Valtiomuoto tasavalta, monarkia
Hallitsija presidentti Georgi Părvanov
Pääkaupunki Sofia
Viralliset kielet bulgarian kieli
Pääuskonnot kristinusko, islam
Itsenäisyys 1878 (ottomaanien alaisuudesta)
Valuutta lev (iää)
Kansallislaulu Juokse sinä humma tai myöhästymme vallankumouksesta


Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Bulgaria.


Bulgarian tasavalta eli kartalla Bulgaria on nykyään yksi eurooppalaisten pienimmistä ongelmista Balkanilla. Seesteinen ja rauhallinen Bulgaria on kuitenkin läpi historiansa kärsinyt kiusaavista naapurikansoista, joiden näyttämä huono esimerkki johti väestön totaaliseen alkoholisoitumiseen niinkin myöhään kuin 600-luvulla. Bulgarian värikäs historia on profiloinut maasta Euroopan keskeisimmän takinkääntäjävaltion, jossa valtiomuoto saattaa vaihtua tasavallasta monarkiaksi ja takaisin yhden lomamatkan aikana.

Maantiede[muokkaa]

Bulgarian valtio sijaitsee jossain päin Balkanin niemimaan kaakkoisosia. Paikka tunnetaan paremmin nimellä "Ottomaanien valtakunnan heikko kohta" tai "Ai missä". Aluetta ympäröivät kaikki Bulgarian tärkeimmät viholliset kuten Turkki ja Mustameri. Varsinkin jälkimmäisen kanssa Bulgaria käy jatkuvaa kamppailua maarajasta, jota Mustameri rohmuaa kansainvälisten sopimusten vastaisesti useita neliömetrejä vuodessa. Maa on vuoristoinen, ja tämä on helpottanut historian kuluessa alueen puolustamista lähes yhtä paljon kuin bulgarialaisen kansanmusiikin tappava vaikutus. Maan pääkaupunki on Sofia, joka on tunnettu muun muassa... jossa asuu yli miljoona asukasta. Kaupunkia halkoo bulevardi, joka oli alun perin valkotiilinen, turkkilaisten valtakaudella verenpunainen ja nykyään keltatiilinen, kun useampi sukupolvi juopottelevia bulgarialaisia vaeltanut kuseskellen vallankumouksista kotiin.

Historia[muokkaa]

Bulgarian historia on rikas niin isänmaallisen urheuden kuin uskomattoman tyhmyydenkin suhteen. Molempia tempauksia nähtiin jo ennen rautaesiripun laskeutumista, mutta virallisen historiankirjoituksen mukaan varsinkin isänmaallinen urheus voidaan pistää Neuvostoliiton suosiollisen myötävaikutuksen syyksi. Tyhmyys lienee peräisin Balkanin maaperästä.

Turkkilaiset tulevat[muokkaa]

Bulgarialaiset ilmestyivät hevosilla tulevaan maahansa 681. Hevosilla saapuminen ei ollut mikään ihme, sillä ei ole asioita, joita bulgarialaiset eivät tee hevosen selässä. Ei oikeastaan pitäisi puhua bulgarialaisista, sillä ihmiset, jotka tuolloin alueelle saapuivat, olivat oikeasti turkkilaisperäisiä. Tämä oli katastrofi kansalliselle identiteetille, sillä jos bulgarialaiset jotakin sydämensä kyllyydestä vihaavat, niin Turkkia. Tämä sairaalloinen totuus johti itsemurha-aaltoihin, kun bulgarialaiset koettivat leikata turkkilaisen osan itsestään irti. Väkilukua ei silti saatu laskuun, joten bulgarialaiset pyysivät Bysanttia suorittamaan maan valtauksen siinä toivossa, että samalla järjestyisi pieni kansanmurha. Yritys epäonnistui, sillä bysanttilaiset kärsivät itse samanlaisesta jakomielitaudista: he olivat kreikkalaisia, jotka luulivat olevansa roomalaisia, vaikka eivät olleet ikinä edes käyneet Italiassa ja höpisivät latinan sijaan jotain ihan muuta.

Turkkilaiset tulevat[muokkaa]

Kului hetken aikaa, ja bulgarialaiset hakivat lohtua slaavilaisista kansoista, joista tulikin nopeasti alueen pääpopulaatio. Alkuperäiset bulgarialaiset kuolivat nopeasti sukupuuttoon, koska kehittyvässä yhteiskunnassa ei kerta kaikkiaan voinut suorittaa kaikkia tarvittavia toimintoja hevosen selässä. Tätä ennen bulgarialaiset kuitenkin tartuttivat jakomielitautinsa slaaveihin. Niinpä alue täyttyi slaaveista, jotka kuvittelivat olevansa bulgarialaisia, vaikka höpisivät bulgarian sijaan jotain ihan muuta. Bysantin valta Bulgariassa päättyi, kun kaksi venetsialaista lammaspaimenta kohtasivat markiisi Bonifatiuksen, joka väitti olevansa neljännellä ristiretkellä ja kysyi tietä Jerusalemiin. Paimenet osoittivat tienviittaa, jossa luki slaavilaisten kehnolla bulgarialla raapustettuna Konstantinopoli. Kaupunkien yhdennäköisyys oli hämmästyttävä, ja loputkin Bysantin valtakunnasta haudattiin vähin äänin, kun ottomaanit saapuivat Balkanille 1400-luvun alussa.
DramaticQuestionMark.png
Tiesitkö, että...
...ottomaanit eli osmanit eli turkkilaiset ovat bulgarialaisille yksi ja sama paha asia?

Turkkilaiset saapuivat, tappoivat kaikki, asettivat maaorjuuden ja käännyttivät jäljelle jääneet (lähinnä siat ja lampaat) islamiin. Tämän valossa voi olla hieman hankalaa ymmärtää, miksi Bulgaria on nykyään kristitty länsimaa. Bulgarialaisten takinkääntötaidot huomioon ottaen homma ei kuitenkaan ole temppu eikä mikään.

Turkkilaiset ovat[muokkaa]

Vaikka turkkilaisten valta-aika olikin leppoisaa ja turkkilaiset sotivat ja kuolivat bulgarialaisten puolesta, syntyi 1800-luvulla silti tarvetta muutokselle – takkeja ei oltu päästy kääntämään lähes 400 vuoteen. Pyhä Paisius -niminen munkki otti tehtäväkseen Bulgarian valtion uudelleensynnyttämisen. Hän aloitti laatimalla historian, joka käsittelee nuo tuossa edellä mainitut jutut. Menneisyys, joka saisi paatuneimmankin patriootin heittämään satulan nurkkaan, muuttui Paisiuksen kynässä (paria adjektiivia muutamalla) inspiroivaksi menestystarinaksi. Ei kulunut kuin sata vuotta, kun bulgarialaiset jo suunnittelivat mahtavaa kansannousua ottomaaneja vastaan.

Mahtavaa kansannousua suunniteltiin neljä vuotta, ja se olisi varmaankin ollut mahtavin, mitä maapallolla on koskaan nähty, ellei koko homma olisi vuotanut humalaisilta kumouksellisilta ottomaanien korviin. Idean nokkamies, Vasil Levski, saatiin kiinni ja hirtettiin, ennen kuin hän ehti julkaista tarkat suunnitelmansa. Hän jätti kuitenkin lapulle pari suurpiirteistä ehdotusta, miten bulgarialaisten kannattaisi valtiotaan ehkä kehittää. Bulgarialaiset tekivät parhaansa ja saivat aikaan juuri päinvastaisen lopputuloksen.

Turkkilaiset menevät[muokkaa]

Ensimmäisen kansannousun kariuduttua suunniteltiin uusi, mutta yleistajuisemmin ja yksinkertaisemmin. Pääajatuksena oli vallata pääkaupunki Sofia sekä kaikki muut suuret kaupungit ja polttaa ja tuhota ne. Ylipäätään koko maan infrastruktuuri oli tarkoitus saattaa takaisin luonnontilaan, minkä ajateltiin jotenkin karkottavan turkkilaiset. Kansallissankari Levski oli tosin aiemmin sanonut, että tulevassa Bulgariassa kaikilla, niin turkkilaisilla, bulgarialaisilla, armenialaisilla jne., tulisi olla yhtäläiset oikeudet. Kansannousun suunnittelijat päättelivät, että tämän perusteella kannattaa ryöstää, polttaa ja raiskata myös turkkilaisten alueella. Turkkilaisten parissa päästiinkin nopeasti vauhtiin ja kansannousu oli jättimenestys noin kaksi tuntia, kunnes turkkilaiset kukistivat sen verisesti. Kapinajohtajat laitettiin vankilaan, mutta turkkilaisen oikeuslaitoksen parhaiden perinteiden mukaisesti noin 15 000 arvalla valittua sivullista teloitettiin.

Vuonna 1878 Bulgariassa vaihtui jälleen valta, kun venäläiset ajoivat turkkilaiset tiehensä. Kun uuden Bulgarian rajoja piirrettiin kartalle ensimmäisessä Balkanin sodassa, kartturin käsi hieman tärisi, ja Bulgariasta tuli kaksi kertaa niin suuri kuin turkkilaisten versiossa. Uusikaan piirrosyritys toisessa Balkanin sodassa ei oikein onnistunut: alueesta tuli tällä kertaa puolet alkuperäistä pienempi, ja muun muassa suuri osa Makedoniaa jäi viivan väärälle puolen. Bulgarialaiset kuitenkin tykästyivät kovasti kartan ensimmäiseen versioon, joten seuraavat 70 vuotta heidän ulkopolitiikkansa päätavoitteena oli saavuttaa ensimmäisen kartan alue. Tavoitteen saavuttamiseksi he liittoutuivat isoissa piirtotapahtumissa aina todennäköisimmän voittajan puolelle. Ensimmäisessä maailmansodassa he valitsivat liittolaiseksi Saksan. Toisella kierroksella he luottivat jälleen Saksaan. Jostakin syystä tavoitetta ei saavutettu. Bulgarialaiset päättivät yrittää uutta taktiikkaa ja liittoutuivat kylmässä sodassa Neuvostoliiton kanssa. Ja taas meni pieleen. Irakin sodassa bulgarialaiset sitten liittoutuivat Yhdysvaltojen kanssa. Mitähän seuraavaksi?

Monarkiat tulevat ja menevät[muokkaa]

Prinssi Alexander von Battemberg. Pitkä ja komea sekä lisäksi loistava sotilas ja kyvykäs valtiomies. Eli miksi ihmeessä hän halusi hallitsemaan juuri Bulgariaa?

Vaan eipä mennä asioiden edelle. Bulgarian vauhdikkaan sisäpolitiikan seuraaminen on julistettu päihteeksi useiden historioitsijoiden keskuudessa. Muutokset eivät ole ainoastaan vauhdikkaita ja tyhmiä vaan myös itseään toistavia. Kun Bulgarian rajat oli saatu piirrettyä, oli päätettävä valtiomuoto. Kansallissankari Levski oli suositellut tasavaltaa, joten bulgarialaiset valitsivat monarkian. Ruhtinaaksi nousi nuori tähti Alexander von Battenberg, joka olisi bulgarialaisten mielestä voinut hoitaa pestinsä tehokkaamminkin. Vihaiset bulgarialaiset lähettivät Turkin sulttaanille useita valloitus- ja verilöylypyyntöjä, mutta sulttaanilla oli kiireitä muualla. Bulgarialaiset saivat haluamansa, kun pääministeri Stefan Stambolov nousi yksinvaltiaaksi ja heivasi perustuslain sekä vastustajansa maakuoppaan. Tämän jälkeen Bulgaria julistautui itsenäiseksi kuningaskunnaksi, ja monarkia palasi Ferdinand I:n hahmossa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tarvittiin vaihtelua, joten vuonna 1919 perustettiin Bulgarian agraariunioni, joka nousikin demokraattisissa vaaleissa maan johtoon. Aleksandăr Stambolijskista tuli pääministeri, mutta häntä pidettiin tylsänä ja epädemokraattisena (agraariunioni voitti vaalit vain kahdesti). Oikeistolaisten oli järjestettävä vallankaappaus vuonna 1923. Maahan järjestettiin uusi demokraattinen diktatuuri ja demokraattisesti valitun agraariunionin johtajien kaulat katkaistiin. Nämä yrittivät vielä ilman päitään vastavallankumousta, mutta se kukistettiin verisesti turkkilaisten perinteitä vaalien. Pian tämän jälkeen asiat rauhoittuivat ja hiljaisuus laskeutui tasavaltaan. Kuningas Boris III käytti hiljaisuudesta seurannutta hämminkiä hyväkseen ja kaappasi vallan 1934, heitti perustuslain romukoppaan ja perusti oman diktatuurinsa. Boris kuoli palatessaan Adolf Hitlerin railakkailta syntymäpäiväjuhlilta. Hänen poikansa Simeon II, joka ei ollut juonut siitä boolimaljasta, otti tsaarinvallan itselleen.

Vuonna 1944 bulgarialaiset käänsivät jälleen kelkkansa ja hylkäsivät liittolaisensa Saksan. Bulgarian armeija tuli toisen maailmansodan aikana tunnetuksi kaksipuolisesta univormustaan, joka säästi aikaa ja rahaa, kun sen pystyi kääntämään ympäri aina poliittisen tilanteen niin vaatiessa. Puolenvaihdoksesta ei ilmeisesti ehditty ajoissa kertoa Neuvostoliitolle, joka miehitti maan siitä huolimatta. Bulgaria julistettiin vaihteeksi pitkästä aikaa tasavallaksi, mutta kommunistit päättivät olla kerrankin tehokkaita ja julistivat, että valtiomuotojen vaihtelu loppuu tähän. Kerta kaikkiaan. Ikuisesti. Eipäs hihitetä siellä takarivissä! Ratkaisuna oli yksipuoluejärjestelmä, jossa oppositio sai toki esittää kritiikkiä, mutta kommunistipuolueen esittämä salaperäinen katoaminen kotiovella -argumentti kaatoi yleensä vastustajat.

Viimeinen monarkki tulee uudelleen[muokkaa]

Simeon II, josta tuli Bulgarian pääministeri vuonna 2001. Lohdutukseksi todettakoon, että valtaannousu ei varmasti ollut Balkanin mustimpia hetkiä.

Neuvostovaltaa kesti 45 vuotta, mikä oli bulgarialaisille aivan liian suuri kerta-annostus yhtä hallintomuotoa. Niinpä ylikansoituksen raunioittamat kaupungit ja kolhoosien pilaama maaseutu voidaan pistää trendikkäästi kommunismin syyksi, mutta totuus löytynee yksinkertaisesti kansalaisten pitkästymisestä. Toisaalta kriittisesti ajattelevia kansalaisia ei jätetty pitkästymään pitkäksi aikaa, kiitos Stalinin suositun ei ihmisiä, ei ongelmia -politiikan. Bulgarialle koitti vaikea vaihe, kun se yritti luoda itsestään Neuvostoliiton vaikutuspiiristä riippumatonta kansallisvaltiota. Yritys ei aluksi ollut hääppöinen, ja maasta muodostuikin lähinnä neuvostovallan ärsyttävä pikkuveli, joka toisinaan korosti hyviä suhteitaan ja huonona päivänä korosti itsenäisyyttään Neuvostoliiton kustannuksella.

Kommunismin romahduksen myötä maalle tarjoutui oiva tilaisuus luoda itselleen uusi identiteetti. Mahdollisuus hylättiin päämäärätietoisesti antamalla kansalaisille pitkästä aikaa mahdollisuus äänestää omat johtajansa. Johtajiksi 1990-luvulla valittiin aina se, joka lupasi järjestää maahan entistä syvemmän talouskriisin. Ihmeellistä kyllä – poliitikot pitivät lupauksensa. Tätä jatkui muutaman vaalikauden ajan, kunnes Bulgariassa alettiin haaveilla jälleen valtiomuodon vaihdoksesta. Entinen tsaari Simeon II voitti vuoden 2001 vaalit ja nousi pääministeriksi Euroopan haukkoessa hämmästyksestä henkeään. 1800-luvun hallintometodit eivät kuitenkaan oikein toimineet 2000-luvulla. Simeonin talouskriisinjärjestämistaidotkin jättivät toivomisen varaa.

Bulgaria astui uudelle vuosituhannelle täynnä uutta intoa: maa liittyi sekä NATOon että Euroopan Unioniin siinä toivossa, että voisi huonoimpana mahdollisena hetkenä kääntyä molempia (ja mieluiten myös turkkilaisia) vastaan.

Väestö[muokkaa]

Bulgariassa asustaa nykyään bulgarialaisiksi kutsuttu kansa, joka asuu Bulgariassa ja puhuu bulgariaa. Tämä saattaa vaikuttaa itsestään selvältä, mutta kuten historiaosiossa todettiin, bulgarialaisille itselleen tämä tuottaa suuria vaikeuksia. Identiteettikriisi, vaihtuvat valtiomuodot sekä etenkin maaraja Turkin kanssa aiheuttavat henkistä kärsimystä, joka hoidetaan elämällä mahdollisimman suuri osa elämästä humalassa (mieluiten hevosen selässä). Tätä pyrkimystä edesauttaa alkoholin helppo saatavuus kaupoista, katukauppiailta ja lastentarhoista.

Kulttuuri[muokkaa]

Arkkitehtonisesti maa on kuin mikä tahansa neuvostodekadenssin ulkoilmamuseo. Ankeat betonikolossit nököttävät kaupunkimaisemassa sekoittuneena vanhempaan rakennuskantaan, joka sekin on niin rumaa, etteivät edes natsit viitsineet tuhlata ammuksiaan niiden tuhoamiseen. Rautaesiripun palasia on löydettävissä helposti ympäri maaseutua, joten jos haluat halpoja muistoja kylmästä sodasta, unohda ne 20 euroa maksavat palat Berliinin muuria ja suuntaa Bulgariaan. Mutta älä sekoita rautaesiripun palasia ruostuneisiin leikkuupuimureihin, joita niitäkin löytyy helposti ympäri maaseutua.

Hevoskulttuuri kuoli jo alkuperäisten bulgaarien mukana, mutta joitakin jäänteitä siitä on yhä nähtävillä. Keskeisin näistä on lukanka-makkara, joka valmistetaan laittamalla pala lihaa satulan alle ja ratsastamalla kaksi kuukautta ympäri aroa. Bulgarian kansalliskampaus on poninhäntä, ja kansallislauluna soi Juokse sinä humma tai myöhästymme tästä vallankumouksesta.

Ruokakulttuurista ei juuri voi puhua, sillä bulgarialaiset ovat suurimman osan ajasta sen verran päissään, että unohtavat olevansa nälkäisiä. Turisteille tämä voi olla hienoinen ongelma, sillä syömistä pidetään käyttäytymisenä, joka on vähintäänkin outoa ellei jopa paheksuttavaa. Helpointa on vierailulla elää maassa maan tavalla ja pyrkiä lounaaseen mennessä saavuttamaan tarvittava humalatila, jotta ruokailulta voi välttyä. Passi kannattaa jättää hotelliin, sillä seuraavana aamuna se ei kuitenkaan enää uudelle hallitsijalle kelpaa.

Katso myös[muokkaa]