British American Racing

Hikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
"Tuoko muka on brittiläis-amerikkalainen F1-auto? Tuohan on ihan Japanista!"

British American Racing, eli lyhyemmin BAR, ja joka tunnetaan myös nimellä Bad Alcoholic Racing oli Formula 1 -talli, joka sai nimensä British American Tobacco Companyn (BAT) mukaan, joka omisti tallin ja oli myös tallin pääsponsori Lucky Strike (Lue: Unlucky Strike) -tuotemerkillään. Omalla nimellään talli kilpaili F1-sarjassa vuodesta 1999 lähtien ja päätyi Hondan ostamaksi vuonna 2006. BAR on tilastoissa pisteiden ja palkintosijojen määrässä mitattuna menestynein F1-talli, jolla ei ole voittoja.[1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Kaudet 1999-2000

Vuonna 1999, kun talli oli vihdoinkin onnistunut saamaan oman nimensä F1-tallien listalle, sen perustajajäsenet Craig Pollock. Adrian Reynard, David Richards ja Nick Fry vetivät sätkää tallin päämajassa Brackleyssä. Ilmassa oli niin savuinen tunnelma, etteivät miehet tuskin nähneet toisiaan. He huomasivat, että jotakin puuttui: viski ja kossu. He päättivät soittaa kanadalaiselle Jacques Villeneuvelle ja pyysivät häntä tuomaan tallin päämajaan vähän väkeviä. Sitten Villeneuve meni sinne, laski pullot pöydälle ja miehet alkoivat läträämään. Sitten kännipäissään oleva Nick Fry ojensi sammuneelle Villeneuvelle kynän ja ensimmäinen kuljettajasopimus oli valmis. Tämän jälkeen Villeneuve soitti kieli sammaltaen ystävälleen brasilialaiselle Ricardo Zontalle, joka liittyi mukaan viinakekkereihin ja hänetkin palkattiin kuljettajaksi lattialla örisevän David Richardsin toimesta.

Adrian Reynard alkoi suunnittelemaan uutta autoa, jonka hän uhosi olevan parempi kuin yksikään PUB GP:n Patrick Headin luomuksista. Australian GP:hen talli lähti hakemaan voittoa, mutta Villeneuve oli kisan aikana liian krapulassa, eikä kyennyt tekemään sitä. Koko loppukauden ajan talli rämpi alamaissa ja Ricardo Zonta joutui maksatulehduksen vuoksi sivuun kolmesta osakilpailusta. Eräässä viinanhuuruisessa tiimipalaverissa Villeneuve soitti ystävälleen Mika Salolle, joka pääsi ajamaan BAR-tallin loistavalla ajokilla Zontan tuuraajana. Salo ajoikin kohtalaisen hyvin ja toi tallille kauden parhaan sijoituksen ajaen maaliin seitsemäntenä. Salon sijoitusta juhlittiin railakasti muutaman kossupullon kanssa varikolla.

Kaudella 2000 talli luopui Supertecin moottoreista ja hankki Hondan koneet. Niiden avulla talli alkoi saamaan pisteitä ja niistä saamillaan palkintorahoilla talliin ostettiin uusi baarikaappi ja tallin motorhomen anniskelutiloja laajennettiin. Motorhomessa kävi vierailemassa monien muidenkin tallien päälliköitä ja varsinkin Flavio Briatore viihtyi usein lasillisella David Richardsin kanssa.

[muokkaa] Kaudet 2001-2005

Kaudella 2001 Villeneuven aisapariksi palkattiin Olivier Panis, joka toi tallin kulttuuriin mukaan ranskalaisen viinin. Viini maistui kyllä kuljettajille ja erityisesti Craig Pollockille, joka sai potkut. Paniskin sai lähteä kauden 2002 loputtua tallista, koska hävisi jatkuvasti Villeneuvelle.

Eräänä syksyisenä päivänä muuan englantilainen nuorukainen, Jenson Button astui sisään BAR-tallin päämajaan ja sanoi etsivänsä Frank Williamsia. Oven takana häntä odottikin David Richards, joka hymyili Buttonille ja tarjosi tälle muutaman naukun Mika Salon tuomasta kossupullosta. Richards halusi varmistaa, ettei Button palaa takaisin heidän pahimman kilpailijansa PUB GP:n riveihin ja Button oli juuri sitä, mitä Panisin tilalle haluttiin. Button kirjoitti kuljettajasopimuksen puoliksi sammuneena Richardsin huoneen lattialla. Herättyään kotonaan, Button tunsi pettäneensä Williamsin, mutta nähtyään uuden sopimuksensa rahasumman, hän ei enää haaveillutkaan paluusta entiselle työnantajalleen.

Kauden 2003 lopussa Villeneuven vauhti romahti ja hän kilpaili jatkuvasti pahassa krapulassa. Villeneuven tilalle haluttiin hieman raittiimpi kuljettaja joka toisi myös mukanaan hieman uutta kulttuuria talliin. Buttonin tallitoveriksi valittiin japanilainen ihmisohjus, Takuma Sato, joka miellytti tallin johtoa tarjoamalla heille sakea.

Vasta kaudella 2004 talli sai vihdoinkin itsensä hallintaan. Button ja Sato alkoivat tuomaan tallin palkintokaappiin erivärisiä pokaaleja, mutta sitä kullanväristä ei vieläkään näkynyt eikä kuulunut. Talli oli kuitenkin tehnyt uskomatonta työtä ja se nousi valmistajien sarjassa heti Ferrarin jälkeen toiseksi.

Kauden 2005 talli otti liian lepsusti. Vaikka julkisesti asiaa ei myönnetäkään, niin analyytikkojen mukaan talli käytti alkomobiilituotteisiin yli puolet kauden 2005 budjetistaan ja vain muutaman miljoonan auton kehitykseen. Tallin johdon oli lopulta myönnettävä epäonnistuneensa ja se tuli lopulta myydyksi Hondalle.

[muokkaa] Triviaa

[muokkaa] Lähteet

  1. Voitottomat autonvalmistajat

[muokkaa] Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut