Bob Dylan
Robert "Bob" Dylan on kiva ja pörröinen yhdysvaltalainen messias ja vapahtaja. Häntä ovat vuosien varrella monet diggailleet ja samalla valaistuneet. Kuuluisuuteen hän nousi vuonna 1971, kun britannialainen valkoihoinen gentiili miesmuusikko David Bowie teki hänestä laulun.
Kuten messiailla on tapana, Dylan tunnetaan useissa eri uskonnoissa. Kaustislaisuudessa Dylanista puhutaan pelimannijumaluus Konsta Jylhän eksyneenä opetuslapsena Kitara-Pekkana, joka lankesi sähköisiin soittimiin ja myi koko tuotantonsa oikeudet Universal Musicille kolmestakymmenestä hopearahasta. Hectorilaisuudessa Dylan tunnetaan nimellä Asfalttiprinssi, ja ruotsalaisuudessa hänestä käytetään nimitystä Bobb Dillan.
Kepulaisuudessa ja etenkin sen puhdasoppisimmassa suuntauksessa MTK:laisuudessa Dylan tunnetaan nimellä Hän josta emme puhu. Uskonoppineet ovat kieltäneet mainitsemasta hänen nimeään kunnes saadaan selville, syökö noin kiva ja pörröinen ihminen varmasti joka aterialla lihhaa ja juoko maitua.
Kiistelty puoli[muokkaa]
Valtaosa nykyajan teologeista kuitenkin katsoo, että Dylan on todellinen, olemassa oleva henkilö. Todisteena tästä pidetään LP-levyä nimeltä Another Side of Bob Dylan, joka löydettiin New Yorkin Greenwich Villagessa tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa vuonna 1964.
Nykytutkijoiden valtavirran mukaan on olemassa kokonainen Bob Dylan, mutta ennen vanhaan ei oltu varmoja, todistaako LP-levy vain Dylanin toisen puolen olemassaolon. Myöhemmät matemaattiset mallinnukset ovat osoittaneet, että jos on toinen puoli, on myös ensimmäinen puoli. Yhdessä nämä kaksi puolta tekevät yhden kokonaisen Dylanin.
On kuitenkin myös koulukunta, joka on tehnyt omaa tutkimusta ja tullut päinvastaiseen tulokseen. Näiden tutkijoiden mukaan yhden kaverin sukulaisen tuttu oli nähnyt internetissä videon, jossa sanotaan, että väitteet ensimmäisen puolen olemassaolosta ovat (((kansainvälisen eliitin))) salajuoni, jonka tavoitteena on väestönvaihto, valkoisen heteromiehen kastraatio ja pensan hinnan nostaminen.
Tämän väitteen uskottavuutta heikentää se, että useimmissa LP-levyissä on sekä A- että B-puoli. Ei kuitenkaan kaikissa. Toisaalta tulplalevyissä on myös C- ja D-puolet. Onkin pidetty mahdollisena, että Dylanista on olemassa C- ja D-puolet. Hän on vihjannut siihen suuntaan vuonna 1966 julkaisemalla tuplalevyn nimeltä Blonde on Blonde.
Varhaiset elämänvaiheet[muokkaa]
On teoriassa mahdollista, joskaan ei todennäköistä, että Dylan syntyi Minnesotan kylässä eteläisessä Hämeessä, kun keisari Franklin D. Roosevelt oli määrännyt kaiken kansan verolle pantavaksi.
Moni kokee, että hän syntyi tallissa aasien sekä muiden kivojen ja pörröisten eläinten ympäröimänä, koska hänen vanhemmilleen ei ollut sijaa majatalossa. Tämän kokemuksen on arveltu myöhemmin muokanneen Dylanin persoonallisuutta kivaan ja pörröiseen suuntaan.
Dylanin vauvuuden jälkeisestä elämästä ennen ensimmäisiä Euroviisuja tiedetään melko vähän. Hän saattoi saada vaikutteita buddhalaisuudesta muiden sen ajan keskiluokkaisten ja tiedostavien valkoihoisten kaupunkilaisten tavoin, mutta saattoi myös olla saamatta. Rocktähtenä häntä ei missään tapauksessa voida pitää, sillä ei ole tiedossa, että hän olisi koskaan näyttäytynyt julkisesti tiukoissa trikoohousuissa.
Muu, vähäpätöisempi toiminta[muokkaa]
Dylan on saavuttanut jonkin verran mainetta myös muusikkona. Huuliharpun soittajana hän on suorastaan virtuoosi, sillä hän osaa sekä puhaltaa että imeä huuliharppua niin, että siitä kuuluu ääniä.
Hänen musiikkinsa ei sinänsä ole kovin hääppöistä, mutta toisinaan hän on onnistunut kirjoittamaan lauluihinsa sanoituksia, jotka ovat "kolahtaneet" länsimaalaisiin tiedostaviin keskiluokkaisiin valkoihoisiin korkea-asteen oppilaitoksissa opiskeleviin nuoriin aikuisiin.
Jotkut pitävätkin Dylania eräänlaisena Amerikan Juice "Pauli Matti Juhani" Leskisenä, eli muusikkona jonka laulut ja sanoitukset olivat aikoinaan ihan OK, mutta ovat sittemmin alkaneet tuntua hieman noloilta, ehkä jopa paskoilta, mutta nehän olivat aikakautensa tuotteita ja on hieman epäreilua arvioida niitä nykymittapuun mukaan ja kyllähän Beatlesinkin alkuajan tuotokset kuulostavat nykyään vähän hassuilta eikä siitä sen enempää.
Dylanin nolouteen otti voimakkaasti kantaa Ruotsin akatemia vuonna 2016. Se totesi painokkaasti, etteivät Dylanin biisit ja varsinkaan sanoitukset ole missään tapauksessa yhtään noloja ja aikansa eläneitä vaan päinvastoin aivan helevetin nerokkaita ja ajankohtaisia nyt ja aina ja iänkaikkisesti, amen. Akatemia tehosti kannanottoaan myöntämällä Dylanille arvostetun Bamsemums-kirjallisuuspalkinnon, joka on normaalisti tapana antaa vain sellaisille kynäniekoille, joista kukaan ei ole koskaan kuullut.
On jäänyt epäselväksi, päättikö Ruotsin akatemia palkinnosta kännissä vai läpällä vai onko sielläkin jo vallassa tyyppejä jotka eivät ole koskaan kuulleet Dylanista. Ruotsin akatemian ohella Dylanin runoutta on suuresti arvostanut myös walesilainen runoilija Pauli Matti Juhani Thomas (1914-1953). Hänelle Dylanin "runous" "kolahti" niin, että hän vaihtoi nimensä Dylan Thomasiksi.