Bebop
Hikipedia
Bebop (suom. bepop, lyh. engl. wanna-be pop) on jatsin alalaji. Bebopin ideana on soittaa mahdollisimman monta nuottia mahdollisimman nopeasti aivan kuten speed metallissa. Speed metallista poiketen bebopissa on (Jatsin teoriaan perustuen) soitettava säveliä jotka kuulostavat mahdollisimman hankalille ja väärille.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Bebopin synty
Toisen maailmansodan aikana swingiä soittavat juutalaiset kuolivat lähestulkoon sukupuuttoon, koska saksalaiset inhosivat swingiä ja halusivat kitkeä pois moisen hirveyden. Harvat eloonjääneet juutalaiset kostivat tämän verilöylyn keksimällä bebopin, jonka tarkoituksena oli tuhota saksalaisten mielenterveys. Bebopissa on swingin tapaan vahva mutta kevyt harmonia, mutta soittajien puutteesta johtuen tätä ei voitu toteuttaa isolla orkesterilla vaan jouduttiin tyytymään 2-5 hengen yhtyeisiin.[1] Tätä kompensoitiin laajentamalla sointuja (Jatsin teorian mukaisesti) ja keksimällä tapa soittaa mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon. Nuotit eivät kuitenkaan saa kuulostaa hyvältä keskenään (Jatsin teoriaan perustuen) vaan niiden on oltava täydellisessä epäharmoniassa ja -rytmissä.
[muokkaa] Bebopin haittavaikutukset
Nuottien keskinäinen epäharmonisuus ja -rytmisyys aiheuttaa yleensä bebopin soittajissa suurta ahdistuneisuutta. Yleensä he alkavat käyttämään huumeita ahdistuksensa lieventämiseksi. Tästä seuraa yhä pahempi ahdistus joten soittajat joutuvat soittamaan yhä enemmän, mistä aiheutuu bebopin ja huumeiden välinen noidankehä joka puolestaan johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.
Bebopin on todettu myös vahingoittavan sisäelimiä, erityisesti maksaa. Nuoteista soittaminen heikentää näköä nopeasti, etenkin nuoteista improvisointi.
[muokkaa] Jatsin teoria bebopissa
Bebopin tärkein sääntö on soittaa nuotteja jotka ovat keskenään täydellisessä epäharmoniassa ja -rytmissä (Jatsin teoriaan perustuen). On kuitenkin vielä kolme huomioon ottamisen arvoista sääntöä koskien nimenomaan bebopia:
[muokkaa] II - V
Bebopin yleisin sääntö; II-V:ssä soitetaan kahdelle iskulle viisi mahdollisimman vinkeän kuuloista ääntä. Näin toteutuu helposti nuottien keskinäinen epäharmonisuus ja -rytmisyys joten II-V on erittäin yleisesti käytössä. Tämä tosin voi tulla vaikeaksi toteuttaa erittäin nopeissa tempoissa[2], mutta siinä vaiheessa voidaan vain ripotella nuotteja niin, että ainoastaan varttunut ammattilainen huomaa tämän säännön jatkuvan rikkomisen.
[muokkaa] VI - II - V
Muunnelma II-V:stä. VI-II-V:ssa soitetaan kuusi ääntä viidelle iskulle, mutta sen jälkeen noudatetaan yllä olevaa sääntöä ja soitetaan kaksi ääntä viidelle iskulle. Tämä kehitettiin alunperin hämäämään kuulijoiden rytmintajua jotta saadaan ymmärrettävämpi vaikutelma nopeasti soitetuista nuoteista. Nuotit on kuitenkin äärimmäisen hankalaa soittaa täydellisessä epärytmissä, joten tämän säännön noudattamista suositellaan ainoastaan edistyineille soittajille.
[muokkaa] I - bII - bV
Tämän säännön on kehittänyt James A. Garfield. Ensin soitetaan yksi ääni (Jatsin teoriaan perustuen se EI SAA kuulostaa hyvältä) ja sitten soitetaan alennetun II-V:n mukaan. Tämä on erittäin suosittu keino aloittelijoiden keskuudessa, sillä Garfieldin metodin mukaan kaikki soittimesta tuotetut äänet saadaan kuulostamaan jatsilta (ks. Free Jazz). I-bII-bV saa bebopin kuulostamaan erittäin epäharmoniselta, mutta vaarana on, että äänet (Jatsin teorian vastaisesti) kuulostavat keskenään hyvältä. Tämä ongelma korjaantuu pyytämällä pianistia laajentamaan sointuja ja soittamalla normaalin II-V mukaan nuotteja samalla kun käyttää I-bII-bV:ä.[3] Lopputulos on takuuvarmasti puhtaan bebopin kuuloista.
[muokkaa] Tunnettuja bebop-muusikoita
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Jos kaikki yhtyeen jäsenet ovat valkoihoisia miehiä ja kristittyjä, kyse ei ole enää bebopista lainkaan, vaan progesta.
- ↑ Yleensä voidaan olettaa, että kaikki bebop on erittäin nopeatempoista.
- ↑ Näin myös noudatetaan Jatsin teorian perusperiaatetta: käytännön yksinkertaisuudella pyritään äärimmäiseen monimutkaisuuteen.
