Benny Andersson

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naziflag.gif
Natsit rakastavat tätä artikkelia.

Göran Benny Bror Adolf "Abba" Andersson (s. 16. joulukuuta 1946, Tukholma) on ruotsalainen diktaattori, haitaristi, pianisti, kitaristi ja säveltäjä.

Benny Andersson
Benny Andersson Aula Magna 2008.jpg
Koko nimi: Göran Benny Bror Adolf "Abba" Andersson
Syntymäaika: 16. joulukuuta 1946
Syntymäpaikka: Ruotsi
Uskontokunta: Tapakristitty
Kuolintapa: Oletettavasti sydänkohtaus pianon ääressä ja sivellin kourassa.
Hiusten väri: Nykyisin harmaa
Saavutukset: ABBAn, Mono Musicin sekä folk- ja rock-musiikin absoluuttinen johtaminen
Miksi mainitaan
Hikipediassa:
Hän on yksi aikamme merkittävimmistä vielä elossa olevista diktaattoreista.
Pilkkanimet: Isä-pabba

Lapsuus[muokkaa]

Benny Andersson syntyi Tukholmassa vuonna 1946. Pikkupoikana hän tykkäsi soitella haitaria isänsä Göstan ja isoisänsä Efraimin kanssa. Kuusivuotiaana Andersson sai oman haitarin ja alkoi soittelemaan sitä suurissa konserteissa. Hänet otettiin mukaan lukuisiin eri kokoonpanoihin, mutta lopulta hän oli aina niiden kaikkien johtavana tähtenä. Kukaan ei tajunnut, kuinka nuori Andersson sen teki, mutta luettuaan Adolf Hitlerin teoksen Mein Kampf, tajusi Andersson viimein, mistä oli johtajanlahjansa saanut. Vuodesta 1956 lähtien aina, kun Andersson nousi lavalle, kansa huusi: "Heil, Andersson!"

Ura[muokkaa]

The Hep Stars (1964–1969)[muokkaa]

Haitari ei jäänyt Anderssonin ainoaksi soittimeksi. Hieman isompana poikana hän alkoi kiinnostua isommista soittimista ja päätti alkaa soittamaan myös pianoa, joka sopi hänelle kuin nyrkki silmään. Andersson treenasi yöt ja päivät. Jo parin vuoden intensiivisen itsekidutuksen jälkeen hän osasi soittaa paremmin kuin itse Johann Sebastian Bach. Kun Andersson oli alle 20-vuotias, kiinnostui eräs ruotsalainen amatöörirock-yhtye (Lue: amatöörihumppa-yhtye) The Hep Stars hänen palveluksistaan. Andersson soitti yhtyeessä monta vuotta, mutta muita yhtyeen jäseniä alkoi kaduttamaan Anderssonin palkkaaminen, koska varsin pian hänestä oli jälleen kerran tullut kokoonpanon keulahahmo. Yleisö huusi vain hänelle, yleisö totteli vain häntä – ja mikä pahinta, yleisö kuuntelikin vain häntä. Yhtyekaverit alkoivat vihaamaan Anderssonia ja antoivat hänelle potkut vuonna 1969.

Björn & Benny (1969–1972)[muokkaa]

Jo vuonna 1966 Andersson oli tavannut ystävänsä Björn Ulvaeuksen. Ulvaeus oli erilainen kuin muut hänen tapaamansa muusikot. Hän oli nöyrä, hiljainen eikä myöskään mikään valittaja-tyyppi. Ulvaeus hyväksyi täysin sen, että hän seisoi pelkkänä aseenkantajana suuren soturin rinnalla ja hänestä tuli Anderssonin elinikäinen orja. Heistä tuli loistava lauluntekijäpari. Andersson sävelsi, sävelsi ja sävelsi, kun taas Ulvaeus sanoitti Anderssonin ohjeiden mukaisesti ja jokainen sana piti erikseen hyväksyttää Anderssonilla. Joskus Ulvaeuksella oli oikeus ottaa kantaa myös Anderssonin sävellystyöhön, mutta yleensä hän sai olla rangaistuksen uhalla niistä asioista hiljaa.

Andersson ja Ulvaeus perustivat rockyhtyeen (Lue: humppayhtyeen) nimeltä Björn & Benny. Moni on ihmetellyt, miksi Benny mainitaan viimeisenä. Syy on siinä, että Andersson ei laulanut soolovokaaleja kovin usein. Hän kyllä piti itseään maailman toiseksi parhaana laulajana heti Elviksen jälkeen, mutta päätti säälistä antaa suurimaan osan sooloista Ulvaeukselle.

Miesten yhtye alkoi menestymään hyvin. Muun muassa Japanissa heidän kappaleensa She's Not My Kind of Girl sijoittui listoilla viimeiseksi. He osallistuivat myös euroviisujen karsintaan vuonna 1969, mutta eivät päässeet finaaliin. Björn & Benny julkaisi yhden albumin nimeltä Olycka ja siitä tuli Ruotsissa yksi kaikkien aikojen heikoimmin menestyneistä.

Anderssonilla oli ollut jo yksi tyttöystävä 1960-luvun alkupuolella, mutta he olivat eronneet, koska tyttö oli ollut liian määrätietoinen ja itsenäinen. Myöhemmin Andersson tapasi Anni-Frid Lyngstadin, joka oli nöyrempi ja hiljaisempi, kun taas Ulvaeus oli alkanut seurustelemaan Agnetha Fältskogin kanssa, joka oli myös helposti manipuloitavissa oleva ihminen. Näin ollen Andersson hyväksyi aisaparinsa seurustelusuhteen. Miesten molemmat tyttöystävät olivat laulajia, joten heidät sijoitettiin yhtyeen taustalle.

ABBA (1973–1982)[muokkaa]

ABBA 1970-luvulla. Kuten kuvasta näkyy, Benny Andersson on aina pitänyt hyvää huolta viiksistään.

Vuonna 1973 Andersson alkoi tuntemaan sääliä naisia kohtaan ja päätti antaa heille tasavertaiset oikeudet jakaa soolot Ulvaeuksen kanssa. Yhtyeen nimeksi muotoutui monien eri ehdotusten jälkeen ABBA. Vaikka yleensä väitetään, että yhtyeen nimen kirjaimet viittaavat jokaisen yhtyeen jäsenen ensimmäisen nimen alkukirjaimeen, väite ei oikeastaan pidä edes paikkaansa. Uusi nimi valittiin todellisuudessa ainoastaan siksi, että sillä haluttiin nostaa Andersson kokonaan muun yhtyeen yläpuolelle. Abba on arameaa ja tarkoittaa isää. Benny Anderssonista oli viimeinkin tullut todellinen diktaattorien diktaattori.

Yhtye kokeili onneaan jälleen euroviisujen karsinnassa, mutta taaskaan he eivät päässeet finaaliin. Tappion jälkeen Andersson mietti kuumeisesti, kuinka voisi nostaa yhtyeensä voittajaksi, koska halusi lisää valtaa. Vuonna 1974 hän päätti lähteä riskitaktiikalla: hän soitti itse pianoa edessä ja muut yhtyeen jäsenet laitettiin soittamaan toista viulua taustalle. Lisäksi hän pyysi oikean isänsä korvaajaa Stig Andersonia kirjoittamaan mahdollisimman poliittisen laulun, jossa kerrottaisiin jonkun suuren henkilön, kuten Napoleonin (ei missään tapauksessa Hitlerin) tuhosta. Andersson halusi osoittaa, että vain fasistit ovat kovia jätkiä ja tämä oli ensimmäinen isku kaikkia niitä poliittisia henkilöitä vastaan, joista hän ei pitänyt. Waterloo voitti ja Anderssonin valtapiiri laajeni nopeasti koko Euroopan kattavaksi.

Björn ja Agnetha menivät naimisiin, ja niin tekivät myös Benny ja Anni-Frid. Anderssonin maailmanvalloitus lähti toden teolla käyntiin vuonna 1975. Tuolloin uusi albumi ABBA, joka oli nimetty vain ja ainoastaan Anderssonin mukaan, nosti yhtyeen lopulta yhdeksi kaikkien aikojen surkeimmista. Albumin johtavassa raidassa Intermezzo No. 1 Andersson ottaa hallintaansa koko levy-yhtiön kapasiteetin. Esityksessään hän todisti olevansa yhtä nero ja hullu kuin Pjotr Tšaikovski. Useimpiin Anderssonin kappaleisiin jousisovituksen teki Anderssonin uskollisin neuvonantaja Sven-Olof Walldoff.

ABBAsta tuli hyvin kiistelty yhtye (Lue: persoona). Osa analyytikoista piti yhtyettä jopa surkeampana kuin The Rolling Stones, mutta väitettä puolustavat salaiset asiakirjat poltettiin FBI:n toimesta jo vuonna 1983. Osa analyytikoista pitää yhtyettä yhtenä maailman parhaimmista, joten salaisten asiakirjojen polttaminen ei ollut maailmanhistorian kannalta vahingollinen teko.

Yhtyeen taustalla pyörinyt tunnettu ääniteknikko ja miksaaja Michael B. Tretow oli myös yksi Anderssonin sätkynukeista. Vaikka hänet mainittiin jokaisen albumin miksaajana, hän ei todellisuudessa miksannut juuri mitään. Yleensä, kun Tretow oli alkanut miksaamaan jotakin, Andersson oli mennyt heti väliin ja sanonut: "Ei noin, poika... " ja miksasi kaiken loppuun asti kokonaan itse. Tretow oli joutunut katsomaan tuntikausia kestäneen operaation aina vierestä – ja jos hän oli yrittänytkin viedä sormensa jollekin näppäimelle, oli hän saanut heti kovan korvapuustin.

Vaikka yhtye huononi jatkuvasti, Andersson ei enää pystynyt hallitsemaan sitä. Hän ei enää ollut vuosikausiin henkisesti naimisissa Lyngstadin kanssa, vaan hän olikin naimisissa työnsä kanssa. Kerran Lyngstad oli poistunut studiossa muutamaksi minuutiksi lasikopista ja mennyt juttelemaan Stikkanin {Stig Andersson) kanssa. Kun hän oli palannut takaisin, olivat Andersson ja Ulvaeus jo Honoluluun matkaavassa lentokoneessa. Miehet olivat säveltäneet viikkokausia etelässä ja naisten oli tyytyminen tehdä studiossa espanjankielisiä versioita ABBAn kappaleista. Lyngstadille se oli viimeinen pisara ja Fältskog oli samoilla linjoilla. Andersson ja Ulvaeus olivat tehneet saman tempun jo ainakin sata kertaa aikaisemminkin. He vain olivat jääneet studiolle yökausiksi levyttämään taustoja muiden jo nukkuessa. Pian Honolulun matkan jälkeen molemmat parit erosivat. He työskentelivät vielä monta vuotta yhdessä, mutta ABBAn aikakausi alkoi jo olla ohitse.

Andersson alkoi kaipaamaan taas naista ja hän päätti vihdoinkin yrittää mennä naimisiin tosissaan. Hän löysi viimein Mona Norklitin, joka hyväksyi tulevan miehensä absoluuttisen diktatuurin. Andersson lupasi hänelle tehdä parhaansa, jotta ei tekisi liikaa töitä.

Vain muutamia kuukausia poliittisen ja neuvostovastaisen kappaleen The Visitors levyttämisen jälkeen yhtye hajosi. Andersson ja Ulvaeus päättivät lähteä etsimään uusia haasteita – myös siitä huolimatta, että Andersson olisi kyennyt potkimaan kaikki muut pihalle ja johtamaan yhtyettä voimiensa avulla itse.

Benny Andersson, Tim Rice & Björn Ulvaeus (1984)[muokkaa]

Englantilainen sanoittaja Tim Rice oli ehdottanut Anderssonille ja Ulvaeukselle jo ABBA-vuosina musikaalin sävellystyötä. Nyt, kun miehet olivat vapaana, päättivät he ottaa tarjouksen vastaan, mutta vain yhdellä ehdolla: sanoitus ei saisi horjuttaa natsismin aatteita ja sen olisi asetettava vastakkain kaksi pahaa: demokratia ja sosialismi. Rice suostui ja teki tekstin poliittiseen musikaalin Chess, josta tuli huippusuosittu. Kolmen miehen yhteistyö päättyi, mutta he olivat yhdessä saavuttaneet juuri sen, minkä halusivat.

Sooloura (1985–2000)[muokkaa]

Andersson piti Norklitille lupauksensa ja ei tehtaillut enää liikaa albumeita. Vuonna 1987 Andersson perusti Mono Music -levy-yhtiön, jonka slogan on:

”Ein Laut, Ein Kanal, Ein Führer!”
~Benny Andersson

Andersson otti haitarin polvellensa ja teki 1980-luvun loppupuolella kaksi sooloalbumia. Hän manipuloi radion sinfoniaorkesterin ja hankki uudeksi orjakseen laulaja Tommy Körbergin. Menestys oli taattu ja ruotsalainen führer sai lapsuudenaikaisen suosionsa takaisin. Anderssonista oli tullut folkin yksinvaltias.

Benny Anderssons Orkester (2001–)[muokkaa]

Andersson vietti hiljaiseloa koko 1990-luvun ajan ja sävelsi vain vähän. 2000-luvulla kansa alkoi haluamaan lisää ja Andersson päätti tehdä kaikkien aikojen paluun. Hän kokosi uskollisista orjistaan 16-henkisen orkesterin ja orjien joukosta toiseksi laulajaksi (Tommy Körbergin lisäksi) valittiin Helen Sjöholm. Uusi orkesteri nimettiin jälleen kerran vain Anderssonin mukaan Benny Anderssons Orkesteriksi ja sen esiinmarssi aiheutti joukkohysteriaa koko Ruotsissa. Orkesterin tapana on vetää neljän tunnin keikkoja ja tuhatpäiset ihmismassat tanssivat hypnoottisesti aina, kun Andersson soittaa haitaria. Niillä, jotka eivät tanssi, on tapana huutaa taukoamatta: "Heil, Andersson!".

Tuotanto[muokkaa]

Albumit (sooloura)[muokkaa]

  • Inte klinga mina klockor (1987)
  • Jag hatar november 1989 (1989)

Kuuluisia sitaatteja[muokkaa]

”Ihailen Hitleriä ja hänen aatteitaan eniten koko maailmassa. Ainoastaan juutalaisvainoja en hyväksy.”
~Benny Andersson, 1970
”Olen naimisissa työni kanssa.”
~Benny Andersson, 1977
”Hyväksyn Mamma Mia! -musikaalin, jos siitä tehdään natsismimyönteinen.”
~Benny Andersson, 1999
”En osallistu euroviisuihin neljättä kertaa. Kilpailusta tulisi liian epäreilu, vaikka näin vaatimattomana miehenä sen sanonkin.”
~Benny Andersson, 2006

Triviaa[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

Katso myös[muokkaa]

Naziflag.gif edeltäjä:
John Lennon
Rockin absoluuttinen itsevaltias
1970-1982
seuraaja:
Freddie Mercury