Bedolf Hitler

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bedolf Hitler.
Under construction.png Ynder Könstrykstsiön!
Tämä artikkeli on harvinaisen vaisu, koska se on keskeneräinen.
Palaa artikkelin pariin hieman myöhemmin ja saatat saada siitä jotain irti.

Bedolf Hitler (20. huhtikuuta 189230. huhtikuuta 1976) oli itävaltalaissyntyinen saksalainen filantrooppi, ihmisoikeusaktivisti ja lahjakas taidemaalari. Hänen monipuolinen uransa ja humanitaariset saavutuksensa ovat pitkälti jääneet hänen isoveljensä Adolf Hitlerin maineen varjoon.

Elämä ja ura[muokkaa]

Varhainen elämä[muokkaa]

Bedolf Hitler syntyi 20. huhtikuuta 1892 Braunau am Innissä Alois ja Klara Hitlerin viidentenä lapsena. Hän oli isoveljensä Adolfin ohella toinen perheen pojista, joka selviytyi aikuisikään asti; muut kuolivat jo vauvaiässä kurkku-, aivo- ja geenimätään, mikä todennäköisesti juontui Alois Hitlerin heikoista perintötekijöistä ja siitä, että Hitlerin-Hiedlerin-Pölzlin suvussa melkein kaikki ovat serkkuja, sisaruksia ja puolisoita keskenään.

Adolf Hitlerin akvarelli Wienin Schloss Belvederestä.
Bedolf Hitlerin akvarelli Wienin Schloss Belvederestä. Kyllä, se on akvarellimaalaus: hän yksinkertaisesti oli niin taitava.

Veljekset olivat luonteeltaan hyvin erilaisia: siinä missä Adolf menestyi huonosti koulussa[1] ja sai usein jälki-istuntoa leiritettyään koulutovereitaan välitunneilla, valloitettuaan osia liitutaulusta, pommitettuaan välinevaraston kulttuurikohteita ja jätettyään ranskanläksyt tekemättä, suoriutui Bedolf opinnoistaan erinomaisesti ja sai erityisluvan tuutoroida luokka-asteensa heikompia oppilaita.

Valmistuttuaan Hitlerin veljekset muuttivat kimppakämppään Wieniin. Siivous, muut taloustyöt ja enenevässä määrin myös vuokranmaksu jäi yksityisopettajana työskentelevän Bedolfin vastuulle Adolfin käyttäessä rahansa Lohengrinin matinealippuihin, keskilaatuisiin vesivärinappeihin (joihin oli kehittänyt riippuvuuden) ja pamfletteihin, joissa selitettiin, miten tästä aiheutuva rahapula oli juutalaisten syytä. Adolf ei ollut koskaan pitänyt pikkuveljestään, mutta Wienissä heidän suhdettaan rasitti paitsi tilannekomediamainen asumusjärjestely niin myös taiteelliset ambitiot. Bedolf – toisin kuin eräät – osasi näet maalata maisemia muutenkin kuin postikorteista, ja kun hän piirsi maisemiin ihmisiä, olivat nämä ympäristöönsä suhteutuvassa mittakaavassa eivätkä näyttäneet vanerista leikatuilta ampumaradan maalikuvilta. Adolf pyrki kahdesti Wienin kuvataideakatemiaan ilman menestystä; akatemian rehtori suositteli hänelle hakeutumista arkkitehtikouluun tai vaihtoehtoisesti jonkin keskieurooppalaisen teollisuusmaan diktaattoriksi, mutta Hitlerillä ei ollut kumpaankaan vaadittavia tutkintotodistuksia. Bedolfia taas käytiin moneen kertaan maanittelemassa taideakatemiaan, mutta hän kieltäytyi ja totesi vaatimattomasti, että pystyisi auttamaan useampia ihmisiä tukiopettajana.

Adolf ja Bedolf Hitlerin välit katkesivat, kun heidän välilleen syntyi riitaa siitä, mihin muuan olutpullo oli kadonnut jääkaapista. Adolf lähti ovet paukkuen elääkseen herroiksi yömajoissa, raitiovaunupysäkeillä ja Wienin kuuluisassa Karl-Lueger-Martin-Luther-Richard-Wagner-Gasthaus-vierasmajassa, joka oli suunattu varattomille antisemiittisille hysteerikoille.

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa]

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä 1914 Adolf Hitler oli Münchenissä ja värväytyi siellä Baijerin armeijaan. Hän palveli länsirintamalla Ranskassa ja Belgiassa joutuen sairaalaan pierukaasun sokaisemana. Itävallassa pysynyt Bedolf Hitler sai vapautuksen palveluksesta liian hyväntahtoisen ja lempeän luonteensa vuoksi, mutta hän työskenteli koko sodan ajan sotaorpojen taideterapian koordinaattorina, mistä hyvästä keisari Frans Joosef I myönsi hänelle ansioristin ja paavi Benedictus XV lähetti henkilökohtaisen kiitoskirjeen.

Liikemiehenä[muokkaa]

Sodan jälkeen ja Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian hajottua Bedolf Hitler muutti Saksaan, missä hän kirjoitti uraauurtavan pedagogisen tutkielman taideterapian hyödyistä traumatisoituneille lapsille. Suurimman osan kirjan ja luentokiertueidensa tuotoista hän lahjoitti sodassa halvaantuneiden palveluskoirien hoitokotien yhdistykselle, mutta osan hän käytti perustaakseen yrityksen. Bedolf Hitler oli tykästynyt vihreään teehen, jota ei ollut sodanjälkeisessä Saksassa kovin helposti saatavissa. Hän perusti vuonna 1920 Stuttgartissa Hitler-Tee GmbH:n ja alkoi tuottaa reilun kaupan vihreää teetä Nepalista Saksaan. Yrityksen logoksi Hitler valitsi pitkän harkinnan jälkeen Nepalissa hyvin suositun hindulaisen symbolin, ns. hakaristin eli svastikan (卐).

Pian Hitler-Tee GmbH:n aloitettua toimintansa Adolf ilmaantui veljensä ovelle.[2] Adolf pyysi veljeltään pientä rahalahjoitusta tai lainaa.[3] Bedolf suostui lahjoittamaan pesämunan Adolfin projektiin. Joku puolue Münchenin suunnalla, "kansallissosialistinen työväenpuolue" – eihän tuo nyt niin pahalta kuulostanut,[4] kyllä työväen asiaa voi aina tukea. Sitä paitsi olihan Adolf sentään sotaveteraani, ei sellaista sovi tyhjin käsin käännyttää pois.

Adolf ehti vierailullaan tykästyä myös Hitler-Tee GmbH:n logoon ja lainasi senkin omaan käyttöönsä puolueelleen. Bedolf Hitler oli tästä hieman myrtynyt, mutta ajatteli, että olisi sopimatonta valittaa asiasta, sillä olihan hän itsekin vain lainannut sen Himalajalta. Sitä paitsi Bedolf uskoi, ettei Adolf Hitler pysty ikivanhaa symbolia yksin pilaamaan. Ja tuskin olisikaan pystynyt, mutta ikävä kyllä mukana oli muitakin, kuten Rudolf Hess, Hermann Göring ja ennen pitkää miljoonia muitakin saksalaisia: tarmokasta kansaa.

Teekaupan kautta Bedolf Hitler tutustui brittiläisiin liikemies- ja seurapiiritahoihin. Hän tapasi tätä kautta myös vaimonsa, Winston Churchillin sisaren Winifred Churchillin (1882–1967), jonka kanssa meni naimisiin vuonna 1921.[5] Avioliitto oli onnellinen, mutta aiheutti toisinaan kiusallisia tilanteita suku- ja perhejuhlissa. Erityisesti Bedolf Hitlerin 50-vuotispäivät huhtikuussa 1942 pidettiin kireissä tunnelmissa, kun Sir Winston ja Adolf joutuivat istumaan vieretysten juhlapöydässä ja auttamaan toisiaan kakun leikkaamisessa.

Bedolf Hitler selvisi taitavan sijoitustoimintansa ansiosta melko vähin taloudellisin menetyksin Saksan 1920-luvun talouskriiseistä ja 30-luvun suuresta lamasta. Hän jätti teefirmansa päivittäisen johtamisen yhä enemmän muiden haltuun ja keskittyi hyväntekeväisyysprojekteihinsa. Hän perusti muutamia säätiöitä, joista maineikkain on Hitlerin demokratiakasvatuksen ja suvaitsevaisuuden säätiö (Hitler-Stiftung für Demokratieerziehung und Toleranz).[6] Se jakaa yhä vuotuisen demokratiakasvatusstipendin, jota kukaan ei ole suostunut ottamaan vastaan vuosikymmeniin.[7]

Katso myös[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Adolf Hitler kertoo myöhemmin Mein Kampfissa suoriutuneensa koulussa huonosti ”tarkoituksella”, koska olisi aika noloa, jos Keski-Euroopan isoimman maan johtoon pyrkivä tyyppi olisi oikeasti tietämätön tai tyhmä tai vastaavaa.
  2. Kukahan se on? Kello on jo paljon.
  3. Ei minulle henkilökohtaisesti, vaan kampanjaani varten!
  4. Kuulostaa pontevalta!
  5. Winifred Churchill oli aikoinaan Englannin maineikkaimpia seurapiirikaunottaria, jota pidettiin lähes yhtä viehättävänä ja hurmaavana kuin veljeään.
  6. Rekisteröity Bad Feelingin kylpyläkaupungissa Württembergissä
  7. Säätiön säännöt ikävä kyllä kieltävät säätiön nimen ja Hitler-Stipendiumin nimen muuttamisen.