The Beatles
Hikipedia
- Tästä artikkelista on olemassa myös vaihtoehtoinen, kenties tätäkin surkeampi versio.
| The Beatles | |
|---|---|
|
| |
| Toiminnassa | 1933-1943 |
| Laulukieli | siansaksa |
| Tyylilaji | humppa,humppahevi |
| Levy-yhtiö | Acht und Schwanzig |
| Jäsenet | John Lennon Paul McCartney Ringo Starr George Harrison |
The Beatles oli saksalainen toisen maailmansodan aikainen humppabändi, joka oli kaikkien aikojen menestyksekkäin. Sen äänitteitä on ladattu laittomasti Internetistä kaikkiaan yli 500 ziljardia kappaletta. Yhtiön jäseninä olleet John Lennon, Paul McCartney, Ringo Starr ja George Harrison olivat yhtiön hajoamisen jälkeen myös menestyksekkäällä soolouralla.
Vaikka Beatles onkin historian menestyksekkäin yhtye, niin tutkimusten mukaan sen musiikki on testattavien mielestä historian surkeinta. Syyksi epäillään humppamusiikin kuolemista Beatlesin tuhon jälkeen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jäsenet
Beatlesin jäseninä olivat John Lennon (kitara, laulu, sähläys), Paul McCartney (huuliharppu, nokkahuilu, sikailu ), Ringo Starr (piano, jousikvartetto, bassotuuba ällötys ) ja George Harrison (rummut riitely).
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Ennen yhtiön alkua
Yhteistä Beatlesin jäsenille oli, että he kaikki asuivat Liverpoolissa (maksa-altaassa). He kuitenkin tapasivat toisensa oltuaan vasta esikouluiässä. He leikkivät usein yhdessä ja heidän mielipuuhaansa oli heitellä Valtiopäivätalon ikkunoita kivillä, että ne hajosivat. Eräänä päivänä kun he rikkoivat ikkunan, he kuulivat hajoamisen äänen sekä erään kansanedustajan parkaisun kiven osuttua tätä kiveksille. Ikkunasta kuului kräks ja poliitikosta Auh! He keksivät, että siitä saisi hyvän kappaleen ja niinpä he ryhtyivät sanoittamaan sitä.
Ensimmäinen kappale valmistui vuonna 1928 heidän ollessa vasta koulun ensimmäisillä luokilla. Kappaleen nimeksi tuli Hört Auf!. He laativat soittimensa niistä, mitä maasta löytyi. Lennon lauloi ja soitti "kitaraa" oksan palalla, McCartney teki nokkahuilun bambuoksasta, Starr käytti pianona läppäriä ja Harrisonin rumpuina oli kaksi kuollutta hyljettä. Kappaleen he äänittivät CD-soittimelle (tuolloin ne olivat vielä varsin halpoja) ja lähettivät sen eräälle levy-yhtiölle. Kun he tulivat koe-esiintymään yhtiölle, huomattiin, että pisinkin heistä (Starr) oli 10 senttimetriä liian lyhyt, että sopimus olisi syntynyt. Pojat olivat pettyneitä ja päättivät jättää musiikkihommat siihen. Starr haaveili kurkunleikkaajan ammatista, Harrison kiinnostui transkontinentaalista mielistelystä, "Wanha Banjosilmä" McCartney vaklasi Lennonin tekemisiä, ja Lennon itse hurahti nonextentiaaliseen taiteeseen.
[muokkaa] Comeback
Adolf Hitlerin noustua Saksan presidentiksi vuonna 2010, tuolloin natsipuoluetta kannattaneet beatlet päättivät perustaa yhtyeen uudelleen. He sopivat tästä tavatessaan suomalaisessa K-marketissa, ensi kertaa sitten bändin hajoamisen. He palasivat niihin rooleihinsa, jotka heillä oli alun perin ollut. He kutsuivat bändiään nimellä Nazies, mutta saivat eräällä keikalla lempinimen Beatles (koppakuoriaiset). Nimi tuli siitä, että matkalla keikkapaikalle, he kaikki liukastuivat ainoassa kohdassa koko Saksaa, jota ei ollut hiekoitettu niin kylmällä talvisäällä (hiekoitus oli tehty juutalaisten luista, mutta juutalaiset loppuivat kesken). Kaaduttuaan he kaikki saivat noidannuolen ja joutuivat esiintymään selkä kyyryssä koko keikan ajan. Lehdessäkin heidät alettiin tuntea Beatleseinä, josta pian vakiintui bändin nimi.
[muokkaa] Menestystarina alkaa
1935 Beatlesit esittivät ensimmäisen oopperansa, jota myös mm. Hitler, Göring, Himmler ja Göbbels tulivat katsomaan. Hitler ihastui erityisesti Lennonin lauluääneen, ja hän kertoikin Lennonin olleen ainut ihminen, jota hän kunnioitti yhtä paljon kuin itseään. Tämän jälkeen Beatlesit saivat monopoliaseman Saksan musiikkiteollisuudessa. Ulkomailtakaan ei saanut tuoda muuta musiikkia kuin Beatleseita, ja kaikkien muiden yhtyeiden tai solistien levyt takavarikoitiin ja annettiin Ernst Röhmin syötäväksi.
Yhtye teki useita keikkoja vuosien 1936–1939 aikana, jolloin Beatlesit tienasivat miljoonia. He kuitenkin tuhlasivat rahansa Mersuihin, Audeihin ja Porscheihin sekä bling-bling-kamoihin ja loistokartanoihin. Beatlesit julkaisivat myös kymmeniä levyjä, ja kaikki kustannukset hoiti Saksan valtio. Toisen maailmansodan sytyttyä Beatleseiden maine kasvoi ja yhtyeestä tuli natsiarmeijan cheerleadereita, jotka joutuivat pukeutumaan niihin kamoihin.
[muokkaa] Alamäki ja hajoaminen
Kazakstanilaiset alkoivat kuitenkin kehittää tietokonetta, joita lähetettiin mm. Saksaan, jonka seurauksena saksalaiset pääsivät kuuntelemaan muutakin kuin Beatleseitä, ja vieläpä ilmaiseksi. Tämän vuoksi keikkojen kävijämäärät vähentyivät jopa 90 %, samoin kuin levyjen myynti. Hitler päätti samalla lopettaa Beatleseiden valtiollisen tukemisen, jolloin bändin rahatalous oli paskemmassa kunnossa kuin koskaan. Mersut, Audit ja Porschet vaihtuivat halpoihin Ferrareihin, Hummereihin ja Rolls Royceihin. Bling-blingit vaihtuivat timanttikoruihin ja kartanot linnoihin. Bändi alkoi hajota, koska Beatleseiden vähäisetkin rahavarat menivät edellä mainittuihin halpisostoksiin. Ensin lähti Lennon 1941, sitten Starr 1942 ja Harrison 1943. McCartney myönsi Beatleseiden hajonneen kuitenkin vasta vuonna 1973, koska hän soitti sitä sen ainoana jäsenenä, kunnes sairastui masennukseen. Beatlesien viimeinen kiekaisu kuultiin Lennonin ja McCartneyn yhdistettyä voimansa kahden New Yorkilaisen muusikon kanssa, nelikon Lemon & McCartneyfunkel esiintyessä Woodstockissa 1974 Jimi Hendrixin ja portugalilaisen nukketeatterin välissä. Noin kymmenminuuttinen esiintyminen päättyi kaaokseen ennätysmäisen 22 000 000 -päisen yleisön rynnättyä lavalle. Lennonin kallisarvoinen Rickenbacker -kitara meni päreiksi ja 122 -senttinen Paul Simon tilsiytyi keskikokoisen hipin juustosta väkerretyn kengän pohjaan.
[muokkaa] Perintö
Beatlesin kuoltua, kuoli myös humppa. Todistetusti ainut humppaa vuoden 1943 jälkeen kuunnellut on ollut entinen F1-tähti Mika Salo.
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Albumit
- Scheisse 1 (1936)
- Scheisse 2 (1937)
- Schaisse 3 (1937)
- Scheisse 4 (1938)
- Schaisse 5 (1939)
- Scheisse 6 (1939)
- Scheisse 7 (1940)
- Scheisse 8 (1940)
- Scheisse 9 (1941)
- Scheisse 10 (1941)
- Scheisse 11 (1942)
- Scheisse 12 (1942)
- Scheisse 13 (1943)
- Scheisse 14 (1944)
- Hast du Schaisse gegessen, mein liebling? (kokoelma 1952)
[muokkaa] Singlet
- Kom, gib mir dein geld (1934)
- Wolltest du liebt eine Ungeheuer? (1934)
- Der Teufel ist schlecht (1935)
- Mein Himmell ist dein (1937)
- Der Blut rot Sandmann (1939)
- Hart Rock Halleluja (1941)
- Wer bist dein Vater? (1942)
- Der Schnee regnet in Hell (1943)
[muokkaa] Katso myös
