Baletti

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Baletti on tanssi, jonka osaaminen ei vaadi paljon taitoa.

Baletti (italian verbistä ballare, "tanssia", ranskaksi ballet, "tanssi") on yksi vähiten fyysisesti vaativista tanssilajeista. Siinä missä esimerkiksi valssin opiskeleminen kestää useita vuosia, balettisankariksi voi tulla jo yhden baari-illan aikana. Tämän vuoksi Suomessa on enemmän baletin huippuosaajia kuin missään muualla maailmassa.

Historia[muokkaa]

Baletti on länsimaisen taidetanssin vanhin lajityyppi. Se syntyi Italiassa renessanssin kukoistuksen aikaan 1400-luvulla.

Alussa baletti oli hoviväen huvittelumuoto ja tanssitaito kuului aatelisen "perussivistykseen" monien muiden taitojen, kuten ryyppäämisen ja kapakkatappeluiden ohella. Tältä ajalta ovat peräisin ensimmäiset käsikirjoitukset, joissa ajan tanssimestarit kuvaavat sekä tanssin perusaskelia että "järjestämiään" tansseja. Domenico of Piacenza tekee omassa kirjassaan ensimmäisen kerran erottelun danzan ja ballon välille: Danzassa musiikin rytmi pysyy samanlaisena, mutta ballossa rytmit vaihtelevat sen mukaan kuinka paljon tanssijat ovat alkoholin vaikutuksen alaisina. Baletti kehittyi tanssimestarien järjestämiksi tanssispektaakkeleiksi, joita hoviväki esitti pokeri-iltojen aikana toisilleen. Niissä yhdistyivät tanssi, musiikki, laulu ja runsas alkoholijuomien nauttiminen.

Balettiteoksen tekijöitä ovat kännissä työskentelevä koreografi, joka suunnittelee liikemaailman, musiikin säveltäjä ja käsikirjoittaja, joka muokkaa libreton, teoksen juonen sisältävän käsikirjoituksen. Aiemmin koreografiasta ja tanssijoiden kouluttamisesta vastasi balettimestari. Harjoittaja vastaa teoksen tanssien opettamisesta ja alkoholijuomien juottamisesta tanssijoille varsinkin silloin, kun teoksen koreografi on estynyt tai kuollut.

Baletin tyylit[muokkaa]

Länsimainen baletti[muokkaa]

Balettia pidetään nykyään arveluttavana, koska siihen liittyy hyvin usein lapsityövoiman käyttö.

Baletti muodostui Itsenäiseksi lajiksi vasta 1700-luvun toisella puoliskolla, kun ranskalainen balettimestari Jean-Georges Noverre (17271810) teki hieman uudistuksia. Kirjassaan Lettre sur la danse et les ballets (1760) hän esittelee teoriaansa baletista draamallisena spektaakkelina – "näytelmänä ilman sanoja". Noverre nostaa koreografin baletin pääsuunnittelijaksi, jonka tärkeimpänä tehtävänä on suorittaa alkoholijuomien anniskelu siten, että jokaisen roolin esittäjän tunnetila saadaan oikealle tasolle, jotta jokainen liike ja ele tulisi mahdollisimman vilpittömästi ja aidosti esille. Hänen tanssiteorioistaan kiinnostuneet koreografit italialainen Salvatore Viganò (17691821) ja ranskalainen Jean Dauberval (17421816) kehittivät edelleen tätä ballet d'actionia, toimintabalettia, joka toimii esikuvana nykyaikaisille toimintaelokuville, kuten Mission Impossible. – Kyllä, jokainen elokuvia vähänkään seurannut tietää kyllä, mitä toimintabaletti on.

Dauberval toi balettinäyttämölle ensimmäisenä tavallisen kansan sitä ennen yleisten antiikin jumalolentojen sijaan ja haki inspiraatiota oikean elämän ja luonnollisten eleiden tarkkailusta vieraillen kapakoissa ympäri Eurooppaa. Tästä tuli myöhemmin suomalaisen baletin perusajatus.

1800-luvulla alkoi taiteessa romantismin vaihe, joka aiheutti isoja muutoksia myös baletissa. 1830-luvulta eteenpäin romantismin kukoistuskaudella baletista tuli huippusuosittua. Käsitellyissä teemoissa näkyivät romantiikalle tyypilliset piirteet: eksotiikka, yliluonnolliset hahmot, ja menneiden aikojen ihannointi. Näillä haettiin pakoa todellisuudesta, jota leimasivat Ranskan vallankumous, Napoleonin sodat ja teollinen vallankumous.

Venäläinen baletti[muokkaa]

Punaiset keijukaiset on yksi tunnetuimmista neuvostoaikaisista balettiseurueista. 1970-luvun alussa myös ihmemies Ross Brawn kuului seurueeseen.

Vaikka baletti oli traditiona jatkunut Venäjällä vahvana 1700-luvulta lähtien, alkoi sekin rappeutumaan 1800-luvun aikana. Uusia baletteja tuotettiin kuin liukuhihnalta ja tilanne oli kaoottinen. Kadut olivat täynnä juopottelevia balleriinoja ja koreografit vetivät maksavan yleisön kaikki rahat taskuihinsa. Lopulta Keisarillisen teatterin johtaja I. A. Vsevolozshky sanoi 1880-luvulla ranskalaiselle koreografille, Marius Petipalle ja säveltäjä Pjotr Tšaikovskille, että nyt pitää alkaa tekemään oikeaa taidetta. Petipa ja Tšaikovski joivat oluet ja päättivät alkaa tekemään oikeita baletteja, kuten Prinsessa Ruusunen, Pähkinänsärkijä sekä Tšaikovskin ensimmäinen balettisävellys, Joutsenlampi. Näissä balleriinojen pukuihin kiinnitettiin hienoja helyjä, soitettiin balalaikkoja ja oli hienoja savu- ja tuliefektejä. Baletin maine maassa oli pelastettu.

Baletti kukoisti Venäjällä aina vallankumoukseen saakka, jolloin sen merkitys pieneni huomattavasti. Neuvostoaikana baletti nousi maan suurimmaksi taidemuodoksi vasta vuonna 1964, kun maata hallitseva vahanukke Leonid Brežnev antoi asialle siunauksensa kulmakarvojaan väräyttämättä. Maan historian suurimmaksi balettiseurueeksi nousi vuonna 1965 Leningradissa perustettu Punaiset keijukaiset, joka nosti neuvostobaletin maailmanmaineeseen 1970-luvulla. Seurueen erikoisuutena oli hameeseen pukeutuva miespuolinen tanssija ja tätä ideaa muutkin seurueet alkoivat pian myös – tietenkin kopioimaan.

Aasialainen baletti[muokkaa]

Länsimaiset balleriinat tunnetaan siroudestaan, mutta Japanissa balleriinat ovat yleensä varsin harteikkaita ja maskuliinisia.

Japanissa baletti alkoi tekemään nousuaan heti meiji-restoraation jälkeen, mutta koska maassa vaikuttivat jo geishat, päätettiin ryhtyä käyttämään miespuolisia balettitanssijoita. Tähän tarkoitukseen sumopainijat olivat omiaan, koska Edossa lavat olivat suuria ja katsojia oli yleensä paljon, nämä harteikkaat miehet näkyivät kauas paremmin kuin hentoiset geishat. Lisäksi tällä järjestelyllä haluttiin erottua massasta ja tehdä kunnollinen pesäero länsimaiseen balettiin. Balettinäytös saatettiin myös sijoittaa painiotteluiden yhteyteen. Yleensä otteluissa hävinneet painijat saivat toimia tanssijoina.

Suomalainen baletti[muokkaa]

Suomalaisia balettitanssijoita Helsingin yössä,..
... mutta jotkut ottavat hommat liiankin tosissaan.

Suomalainen baletti on suosittua perjantai-iltaisin paikallisissa baareissa ja yökerhoissa. Suomalainen balettitanssija varustautuu illan esitykseen yleensä nautiskelleen kaksi pullollista Koskenkorvaa tai 24-packin olutta. Tämän jälkeen tanssija nousee pöydälle ja örähtelee aluksi ryhdikkäästi. Sitten hän riisuu lenkkarit jalastaan ja ottaa verkkatakin päältään. Pöytäkunta nappaa tanssijan lompakon ja jakaa rahat keskenään. Tanssiesitystä seurataan myös muista pöydistä ja baarimikkokin katsoo esityksen yleensä loppuun asti suurella mielenkiinnolla. Esityksen aikana tehdään lukuisia piruetteja ja yleensä viimeinen piruetti suoritetaan ulko-ovella, joka päättyy mahalaskuun.

Joskus suomalainen baletti-ilta tapahtuu puistossa, jossa vähäpukeinen nainen (tai mies) nauttii muutaman pullollisen väkijuomia. Tämän jälkeen suoritetaan muutama hyppyaskel Irwin Goodmanin Rentun ruusun tahdissa ja kellahdetaan mahalleen. Joskus yleisö vie tanssijan rahat ja vaatteet mennessään.

Pukeutuminen[muokkaa]

Nainen baletissa[muokkaa]

Hentoinen balleriina vuosimallia 1910.

Naisen balettiasu koostuu yleensä tossuista, pienestä tai suuremmasta hameesta, pienistä rintaliiveistä ja ihoa myötäilevästä paidasta. Puvun väri määräytyy yleensä esityksen tunnelman mukaan, mutta joskus seurueen kotimaan poliittisen näkemyksen mukaan, kuten Punaisilla keijukaisilla, jotka pukeutuivat aina Neuvostoliiton väreihin.

Mies baletissa[muokkaa]

Englannissa on paljon baletista kiinnostuneita miehiä.

Yleensä balettia tanssiva mies pukeutuu hametta ujostellen valkoiseen juhlapaitaan, mustiin housuihin ja kevyisiin kenkiin. Joskus paita voi olla muunkin värinen kuin valkoinen. Suomalainen miestanssija suosii yleensä verkkopaitaa.

Rohkeat miehet sonnustautuvat aina ilman erillistä käskyä naisten tapaan hameeseen. Englannissa peräti 75 % miestanssijoista valitsee hameen mieluummin kuin perinteisen miehille suunnatun asun. Muissa maailman maissa mies pukeutuu hameeseen 10 %:n todennäköisyydellä.

Kuuluisia balettitanssijoita[muokkaa]

Tunnettuja balettiseurueita[muokkaa]

Katso myös[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Selma Jeanne Cohen: Dance as a Theatre Art. Harpers & Row Publishers Inc, 1974.
  • Mary Clarke, Clement Crisp: Ballet, An Illustrated History. A. and C. Black Ltd, 1973.