Baker Island

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oikeasti mielenkiintoisin näkymä Baker Islandista.
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli tästäkin lantakokkareesta.


Baker Island olisi todennäköisesti 1,6 neliökilometrin pinta-alansa, asumattomuutensa ja yleisen käyttökelvottomuutensa johdosta Yhdysvaltain imperiumin tyhjänpäiväisimpiä, unohdetuimpia ja kaikkinaisesti surkuhupaisimpia kärpäsentöhryjä, ellei Kingmanin riuttaa olisi olemassa (ja vähältä piti, ettei olekaan).[1]

Baker Island (suom. Paakarisaari) on Tyynenmeren keskipisteen ja päiväntasaajan tuntumassa 2500 km Oahusta lounaaseen sijaitseva lokinpaska-atolli,[2] joka piti kiehtomattomat salaisuutensa piilossa maailmalta aina vuoteen 1818, jolloin Massachusettsin Nantucketista tähän naurettavaan pisteeseen päätynyt valaanpyyntialus Equator löysi tämän ihmeellisen saaren. Equatorin kapteeni Elisha Folgerin nimi kuuluukin nykyisin erottamattomasti Kolumbuksen, Gaman ja Magalhãesin rinnalle. Saarelle annettiin nimeksi New Nantucket, jotta voitaisiin edistää tuhmien limerikkien tuotantoa kaikkialla englanninkielisessä maailmassa. Kapteeni M. Baker perusti saarelle leipomon, joka tarjosi maailman kalleimpia sämpylöitä ja munkkeja alueella liikkuville aluksille, ja tästä leipomoyrityksestä on saari saanut nimensä. Liikeidea oli nerokas, sillä kaukana kaikesta seilaavien laivojen miehistöt marisivat aina kapteeninsa pysähtymään Leipomoatollilla ja ostamaan kaikille munkit sekä vielä pitkopullaa varastoon. Koska kaikki vedestä alkaen piti tuoda atollille tuhansien kilometrien päästä, saattoi Baker pyytää tuotteistaan hillittömiä hintoja. Leipomo tuhoutui vuonna 1854 nälkäisen suulaparven hyökkäyksessä, ja seuraavana vuonna Baker myi firmansa amerikkalaisille.

Kukaan ei halunnut tietenkään asettua asumaan saarelle, jolla ei ollut vettä, kasvillisuutta tai yhtään neliötuumaa, joka ei olisi paksun lokinpaskakerroksen peitossa. Ei ainakaan ennen kuin siitä tehtiin arvovaltakysymys.

Vuonna 1856 presidentti Franklin Pierce vahvisti lain guanosaarista (Birdshit Islands Act), jonka nojalla Yhdysvallat ilmoitti ottaneensa valtuudet julistaa halutessaan mikä tahansa muiden aluevesien ulkopuolella sijaitseva surkea luoto liittovaltion omaisuudeksi[3] ilman että siihen olisi kenelläkään nokan koputtamista. Kenelläkään ei ollut, sillä eihän tuollaisilla voi edes asua. Tai no, Britannia pahoitti asiasta mielensä antaen vuosien 1897 ja 1936 välillä ymmärtää, että Baker- ja Howlandsaari[4] kuuluisivat sille. Tämä oli osa Brittiläisen imperiumin käsistä karannutta saarenkeräilyharrastusta, josta ovat yhä muistuttamassa mm. Tristan da Cunha, Pitcairn ja Falklandinsaaret.

Kun ATOLLIN EIKÄ SUINKAAN SAAREN asema osana Yhdysvaltoja vahvistettiin vuonna 1936 Britannian luopuessa vaatestaan yhtä Pelasta meidät maailmansodassa -korttia vastaan, aloitti Rooseveltin hallinto ehkä loisteliaimman New Deal -projektinsa, Bakerin kolonisaation. Pyhiinvaeltajaisät lähtivät kuin uudella Mayflowerilla Kaliforniasta kohti Havaijia, harmittelivat, etteivät voineet jäädä Havaijille, jatkoivat vielä puolimatkaan Australiaa kohti, nousivat maihin ja käynnistivät menestystarinan, joka kesti siihen saakka, kun joku muisti, että ei tällä paskalätyllä ole edes vettä. Jos maahan istutti mitään, tekivät lokit ja suulat siitä selvää parin päivän sisään – kaiken kaikkiaan ihan kuin elinkelvottoman kokkareen kolonisaatioyritys olisi ajanhukkaa tai jotain sellaista. Joulukuussa 1941 Yhdysvallat julisti sodan Japanille, ja Bakerin koko nelihenkinen väestö evakuoitiin mantereelle. Kyseessä oli toisen maailmansodan vähiten traaginen evakuointioperaatio.

Vuoden 1942 jälkeen Baker-ATOLLILLA ei ole tapahtunut niin vitun mitään.[5]

Luonto[muokkaa]

Bakerillä kasvaa neljää eri ruoholajia. Siellä on aika paljon merilintuja, kuten voisi odottaa maa-alueelta, joka koostuu merilintujen paskasta.

Infrastruktuuri[muokkaa]

Bakerillä on erakkorapujen valtaama majakka, käyttökelvoton lentokenttä ja 1940-luvulla hylättyjen ihmiselämien rapistuvia raunioita.

Baker Islandilla toimi LORAN-radiopaikallistusasema vuosina 1944–46. Aseman numero oli 91 ja tunnus NRN-1. Ihmiset, jotka tietävät nämä asiat, ovat haluttua seuraa kutsuilla.

Viitteet[muokkaa]

  1. Kingmanin riutta on Havaijin ja Amerikan Samoan välisellä helvetin isolla merialueella sijaitseva typerä vedenalainen riutta, jolla ei ole asutusta, luonnonvaroja tai merkitystä, mutta näiden sijaan kosolti vaaraa meriliikenteelle. Sitä pidetään eräänä Jumalan meille jättämistä haasteista.
  2. Joten miksi kutsua sitä saareksi? Miksi valehdella tällaisesta jo nimen tasolla?
  3. Tähän naurettavaan lakiin vedoten yritti Ernest Hemingwayn veli vuonna 1964 perustaa oman Uusi Atlantis -nimisen valtion Jamaikan lähistölle ankkuroidulle bambulautalle. Valtio huuhtoutui mereen trooppisessa myrskyssä kaksi vuotta myöhemmin. Ihan kuin Atlantiksille tapaa käydä. Ernest Hemingwayn veli ampui itseään päähän (sukuvika) vuonna 1982.
  4. Howland Island on ihan oikea saari (no, korallisaari) tässä samassa Kiribatin naapurustossa, ja sinun kannaltasi on ihan sama, onko sitä ylipäänsä olemassa vai ei. Se on ihan yhtä turha kuin Baker, paitsi että Wikipedian mukaan se on keittobanaanin muotoinen. Mikä vittu on keittobanaani? Niin kuin banaanikeitto? Hyi kuvotus! Ihme touhua.
  5. Ottaa oikeasti päähän kirjoittaa tällaisista paskoista. Ja vielä ilmaiseksi.