BMW

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Myös Saksan poliisi on ihastunut tähän teinitytön unelmaan.
”BMW on AUTO!”
~Lasse Sievinen tarkentaa mistä on kyse.

BMW (Biltema Motor Works) on arjalainen autorotu. Ne kasvavat Saksan maaperällä ja siirtyvät sieltä muiden muuttolintujen mukana pitkin maailmaa. BMW:llä ajavat useimmiten miespuoliset henkilöt, jotka haluavat näyttää, että heillä on

Tästä syystä BMW:tä (Baijerilainen Mulkun-Wenytin) usein kutsutaankin munanjatkeeksi, mutta ei se mitään, naiset yleensä pitävätkin enemmän miehen autosta kuin miehestä itsestään. Bemarin omistava "mies" on jokaisen pissiksen unelma. Bemari on köyhän miehen mersu; tosin mersu on jo kyvyttömän alter-ego. Lisäksi BMW:llä ajava pääsee yleensä paremmin iltapäivälehtiin onnettomuuden sattuessa, sillä toimittaja mainitsee auton merkin vain, jos se on BMW. Tällöin se on yleensä kätketty tekstiin tyyliin: "Bemarikuski ajoi...". On myös totta, että useimmiten liikenneonnettomuuksissa syyllinen on bemarikuski. Missä vain on kaahattu, ajettu humalassa, katsastamattomalla autolla tai tehty jotain muuta järjettömyyttä, on asialla yleensä bemarikuski. Ja jos ei ole, sitten ei maksa vaivaa mainita ja tuhlata painomustetta.

Tunnusmerkit[muokkaa]

Mies ei muuta tarvitse.

BMW:t (Baijerilaiset Mutteri Wiritykset) tunnetaan möreistä äänistään ja koneesta kuuluvasta naputuksesta. Lajille on ominaista pudotella peräänsä erilaisia auton osia kuten latureita, palloniveliä, kardaaniakseleita ja periä. Vanhat madalletut BMW:t muistuttavat mäyräkoiria ilman sisältöä.

BMW:tä on helppo virittää. Jo pelkällä peltisarjalla saa 10–15 hevosvoimaa tehoa ja kehumalla toisen mokoman. "Ai jaa, mä muistin, et mullon vielä siihen asennettu sejasejase, ja siitä tulee helposti joku kolkyt kaakkia lisää.” M-sarjan tarra tuo välittömästi vähintään 50 hevosvoimaa lisää.

BMW:n erikoisvarusteluun on kuulunut jo vuosikymmenien ajan lekendaarinen John Holmes Stand Up penispumppu, jonka voi liittää tupakansytyttimeen ja näin näppärästi kasvattaa penistä vaikka samalla kun ajaa. Tosin ei ole tietoa onko joku onnistunut tässä, jos olisi, niin ei kai sitä enää tarvitsisi penarilla ajaa. Voisi siirtyä vaikka Vulviaan. Tosin niillä ei enää seiso ollenkaan, joten hukkaan menisi kuitenkin.

Omistajan tuntomerkit[muokkaa]

BMW-miehen tunnistaa siitä, että monellakin heistä on kurja homma ja kurja liksa, mutta työnantajan omistamalla autolla ajetaan kuin seitsemän miestä. Välillä pistetään mustat lasit silmille ja luikitaan hakemaan sossusta toimeentuloavustusta, kun luottokorttivelka oikein tukistaa ja bemarista on venttiilinkumit rikki ja nokka-akseli kulunut.

BMW-Miehillä on myös tapana ajaa kuten he omistaisivat koko tien, vaikka tosiasiassa he eivät todennäköisesti omista edes ajamaansa autoa. (saati sitten korttia) Monet pemarimiehet miettiikin, että kun heitä kuitenkin pidetään kusipäinä, niin samantien voi ajaa kuin pissapää.

BMW-harrastajan alkuperäinen lajike on Originaaliorava. Vähän maailmasta jo pihalla oleva vanhempi harrastaja, joka ei juuri tunaa (paitsi vahingossa, kun kerhon sääntökirjassa ei ollut riittävän selkeää varoitusta, että kromisen pakoputkenjatkeen asentaminen todella on tunaamista), ja joka arvostaa alkuperäisyyttä yli kaiken. Baijerilainen vuoristoilma renkaissa on alkuperäisyyttä korkeimmillaan, kuten alkuperäinen akku ja revenneet ja poiskuluneet puslat. Joskus originaaliorava joutuu kovasti hitsaamaan romuaan kasaan, jotta siitä saisi taas yhtä käytetyn näköisen kuin sen tullessa tuotantolinjalta, ja jotta sillä kehtaisi mennä mobiilitapahtumaan muita kohtalotovereita tapaamaan. Originaalioravat jakaantuvat vielä kahteen alalajiin: patteriautoharrastajiin ja ei-patterimiehiin. Patteriautot on niitä missä on pieni patteri mittaristossa pitämässä mittariston huoltomuistia yllä. Tällainen yliveto mittaristonrikkojalaite (ne patterit kun ennen pitkää vuotaa) yleistyi 80-luvun penareissa. Ei-patterimiehet on niitä tosi orikinaalioravia, joiden muistot on kultaisella 60-luvulla tai korkeintaan 70-luvun Ahvenistolla ja Tapio Kansanmiehen kaahailuiden muisteluissa. Helppoa se on retostella, kun ei ollut pönttöjä tien varsilla, ei peltisiä eikä edes luisia luihuja samaan tapaan kuin nykyisin.

BMW-harrastajista on myös tuoreempi lajike: Tunari. Useimmiten amispellejä pissiksenmetsästäjiä. Kokoontuvat joka kesä vähintään länsirannikon hiekkasärkillä ja viikonloppuisin takahikiöiden bensisten pihoilla paikkakunnilla, missä ei ole siis yhtään mitään tekemistä. Muuta kun tunaroida bemaria, jos ne pissikset vaikka vakuuttuis ylivertaisesta kyvykkyydestä. Tuossa vaiheessa elinkaarta kyvykkyys on korkeimmillaan, varsinkin pikavoittojen keruussa, mutta kun ei ole juuri tuloja, niin ei voitotkaan niin rassaa. Kisaavat kuminpoltossa ja kunnostautuvat maailman rumimman penarin rakentamisessa. Härpäkkeitä ruuvataan autoon niin paljon, että pian ei penariksi tunnista, ja lopulta auto näyttää jo melkein naurettavammalta kuin sen omistaja amisplösö. Vähän kasvettuaan saattavat hakeutua Nyrburgringin rinkulalle vauhtia keräämään, jos vaikka siitä muistot urkenisi vanhuuden varoiksi, jos ei muuten kunniaa ja menestystä siunaantuisi elämän kilparadoilla.

Kummatkin em. harrastajalajikkeet klubittaa kovasti, ja ovat ryhmittyneet omiin järjestöihinsä. Alkuperäinen lajike vähemmän vaarallisena on jopa päässyt ryhmittymään penari-harrastajien virallisen sateenvarjo-organisaation alle, itse pääkallopaikan, Mynsseniläisen vuoristo-ilman kerääjien globaaliin Mobiilitraditionaaliseen klubiin. Nuorempi lajike on aktiivisempi ruuvailussaan, mutta vanhemmalla saattaa olla hienoakin historian havinaa talleissaan. Siis jos kuuluu niiden harvojen armoitettujen joukkoon, joilla elämässä menestyttyään on varaa laitattaa vehkeensä kuntoon vaikka Kolmiotukivarren korjaamolla. Tosin mitä se sellainen harrastaminen on, että toiset tekee hommat ja itse vaan puunaa.

Penarien maahantuonti työllistää lukuisia jobbareita, jotka saavat suomalaisen miehen itsetunnon sirpaleiksi, kun pakottavat jo pikavipeillä valmiiksi velkaantuneet miehenalut ja muuten vaan työelämässä epäonnistuneet ostamaan halpoja Saksantuontipenareita. Tämä ovela salajuoni on ollut melkein toimivampi kuin mikään Wincapita-viritys: jobbari lupaa uhrilleen taivaspaikan ja pääsylipun Nalle Wallmasterin kesäjuhliin kartanolle, mutta pikku hiljaa kun ylivelkaantuneelle penarimiehelle valkenee, että tytöt ei vaan tykkää eikä herrahissi kutsu, niin mies vajoaa lopuksi elämäänsä koomankaltaiseen surkuttelutilaan: "Ei musta ole edes... Ahveniston graanpriin historialliseksi looseriksi!". Siitä se alkaa Grand Marina, suuri marina. Hankkisivat mieluummin vaikka Grand Turismon ja hakisivat elämäänsä uusia uria Saksan baanoilla, vapaana!

Historic-penaristit ajavat ympyrää kesäaikaan Ahvenistolla ja muilla ympyräradoilla, koska osaa kääntää rattia vaan toiseen suuntaan. Yleisillä teillähän joutuu kääntämään molempiin suuntiin. Ajaisi formula ykkösissä, jos isäukko olisi nuorena sen verran sponsoroinut, että olisi nähnyt kilpa-autoja muuallakin kuin autolehtien kuvissa. Nykynuorista tullee vauhdikkaampia, kun on juutuupit liikkuvine kuvineen, mistä omaksua kaahaamista; monipuolisesti myös yleisillä teillä. Ainakin niin kauan kun fossiileja tankkiin riittää, eikä viherpeipot saa kaikkia haihatuksiaan läpi.