Ateenalaisten laulu
Hikipedia
Ateenalaisten laulu on alunperin Tyrtaioksen sanoittama ja Sibeliuksen säveltämä laulu, joka tiettävästi on kaikkein makaaberein kuoleman ylistys ja kaikkein valheellisinta sotapropagandaa mitä tunnettiin ennen kuin Joseph Göbbels päästettiin vahingossa irti Saksan radiossa.
Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut, taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin. Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas, riemuiten lastesi vuoks' uhriksi henkesi suo! Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret! Väistymys mielistä pois! Pelvosta tunnetta ei!
Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät. Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä kutrissa tuoksuavat, nuorteat kukkaset on. Naisista kaunein, miehistä uljain aina hän olkoon; taistossa kaatuen hän kaunis on kuolossa myös.
Laulu on täyttä puutaheinää alusta loppuun.
Ensinnäkin Tyrtaios oli spartalainen eikä suinkaan ateenalainen runoilija, ja kreikkalaiset eivät ole kaikkein tunnetuimpia rehellisyydestään. Toiseksi laulun sanoma vanheni heti, kun Rooman valtakunta keksi taistella miekoilla kreikkalaisten keihäitä vastaan. Keihäänpistolla tulee kaunis ruumis, mutta miekanisku silpoo miehen kuin miehen wokkilihaksi, ja siitä tulee ruma ruumis. Kolmanneksi yhtäkään sotaa ei ole voitettu kaatumalla isänmaan puolesta vaan panemalla se vastapuolen piruparka kaatumaan omansa puolesta. Neljänneksi lasten psyykelle ei tee hyvää, että isä tapattaa itsensä tuosta vain. Viidenneksi tyhmänrohkeus on varmin tapa kuolla, ja Lysandroksen sanoin kun leijonantalja ei riitä, sitä pitää jatkaa ketunnahalla, eli yksi gramma oveluutta vastaa kiloa urheutta ja tonnia uhkarohkeutta. Ei pidä ottaa holtittomia riskejä ryntäämällä suinpäin kohti vihollista, vaan pyrkiä riskinhallintaan, taistelemalla vain silloin kun voitto on varma, kuten väijyttämällä viholliset.
Jatketaanko vielä?
Jatketaan. Nuo "vanhukset" joihin laulun toisessa säkeistössä viitataan, tarkoittavat noin kolmekymppisiä edellisen saapumiserän kolleja, joilla on aiempaa sotakokemusta, ja jotka toimivat reservinä, ja joiden kuolema merkitsee, että tykinruuaksi ajetut hölmöt teinit ovat ottaneet turpaansa ja reservit joudutaan heittämään peliin. Toki heidän mielestäään nuorukaiselle kuuluu kuolla, sillä kuka tippaakaan kokemusta omaava gona nyt itseään tapattaisi, ja teinit näin yleensä ovat hölmöjä, kurittomia, typeriä ja naiiveja ja uskovat kaiken mitä joku nappikaula heille sanoo. Ja mitä naisiin tulee, niin sellainen kansakunta, joka heittää naisensa sotaan, on nopeasti entinen kansakunta, sillä naiset ovat kansakunnan hedelmällisyyden pullonkaula, ja tappamalla naiset tapetaan kansakunnan tulevaisuus. Onko sitten muka kaunista kuolla? Jos jonkun mielestä zombi on kaunis, niin olkoon, mutta sarvikuonojen mielestä sarvikuonot ovat kauniita, eli vain täysin aivokuollut ihminen voi pitää kuolemaa kauniina.
Jostakin kumman syystä tuo laulu on Kadettikoulun kunniamarssi, mutta kadeteista ei voi olettaa liikaa älyllisyyttä kuitenkaan.
