Asemasodankäynti

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Information.gif Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole.
Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla.

Asemasodankäynti on yleisesti turhissa ja brutaaleissa sodissa käytetty strategia, jonka käyttö on sinänsä problemaattista, koska ko. sotien brutaaliuus ja turhuus useimmiten henkilöityy ko. strategian käytössä. Asemasodankäyntiä on sovellettu lähinnä hieman suuremmissa kahinoissa, sillä liian pienellä reservillä parhaimmillaan jopa satojen kilometrien pituisten rintamalinjojen ylläpito on perin hankalaa. Lisäksi asemasodankäyntiä käytettäessä on otettava huomioon, että henkilötappiokertymä saattaa aika-ajoin äityä suureksikin. Tämä siksi, että asemasodankäynnissä on aina ja kaikkialla kyse vastustajan toimien pakonomaisesta toistosta. Muutoinhan kyseessä ei olisi enää asemasodankäynti, vaan joko sankarillinen hyökkäyssodankäynti tai raukkamainen puolustustaistelu.

Taustaa[muokkaa]

Perinteistä asemasotaa likaojissa kahakan alussa.
Perinteistä asemasotaa likaojissa kahakan alussa, mutta vastapuolen näkökulmasta.

Asemasodankäynnin kehittivät (yllätys, yllätys) jo muinaiset roomalaiset, jotka suuressa viisaudessaan päättivät olla hakkaamatta päätään teutoonin tammeen munattuaan erään kohtalaisen merkittävän offensiivinsa. Siitä viisastuneena roomalaiset päättivät linnoittaa lähes koko pohjoisrajansa ja koettivat pitää germaanin jos toisenkin ko. rajan pahemmalla puolella (roomalainen näkemys). Historian tulkinnasta riippuen kyseessä oli joko koko Rooman imperiumin pelastanut neronleimaus tai jumalattoman pelkuruuden eli ajattelukyvyn osoitus. Oli miten oli, germaaniset kansat oppivat jo tuolloin ekspansiivisen elämäntapansa, koska roomalaiset eivät suostuneet päästämään pohjoisia naapureitan osalliseksi mahtavan valtakuntansa antimista. Moinen aiheutti luonnollisesti kateutta ja roomalaisia voidaankin syyttää teutoonikansojen myöhemmistä laajentumishankkeista. Laajamittaisemmin asemasodankäyntiä päästiin soveltamaan vasta jokunen vuosisata myöhemmin, kun maapallon väkiluku oli päässyt kasvamaan liiallisesti tarpeeksi. Jo lähes muinaiset amerikkalaiset sovelsivat asemasodankäyntiä eräässä pienessä sisäisessä erimielisyyksiensä selvittelyssä. Tarvittiin kuitenkin muutaman vuosikymmenen asekehittely sekä maanosan vaihdos, jotta asemasotaa päästiin kunnolla soveltamaan.

Sama porukka taistelun jälkeen.

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa]

Pääartikkeli: Ensimmäinen maailmansota

Ensimmäinen ja oikea maailmansota tunnetaan lähinnä asemasodankäynnin jalon strategian hiomisesta viimestelyä vaille täydelliseksi sodankäynnin muodoksi. Valitettavasti kyseisessä hiomistoimessa uhrautui ihmishenki jos toinenkin, mutta mitä turhia moista muistelemaan. Ensimmäisen maailmansodan aikuinen asemasodankäynti perustui kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavalle kaavalle:

  • Innostunut hyökkäys
  • Puolustava osapuoli antaa turpaan
  • Perääntyminen verissä päin
  • Innostunut hyökkäys
  • Nyttemmin puolustavaksi osapuoleksi siirtynyt taistelija antaa turpaan
  • Perääntyminen lyijyä takalistossa
  • Molemminpuolinen, saamaton vitutus
  • No, kertaus on opintojen äiti. Jospa se tällä kertaa toimisi...

Asemasodankäynnissä ei ilmeisemmin auttanut yhtään, että kummallakin osapuolella oli suunnilleen yhtä paljon tykinruokaa (lue miehiä) tapatettavinaan, huomattava määrä mörssäreitä, haupitseja, kanuunoita, taistelukaasuja, konekivääreitä sekä naurettavan samankaltaisesti ajattelevia kenraaleita, jotka olivat kaikki sukua toisilleen. Tästä viisastuneena saksalaiset päättivät soveltaa jatko-osassa hieman erilaista taktiikkaa.

Kouluesimerkkejä asemasodankäynnin hienoudesta[muokkaa]

Asemasotaa avaruudessa.

Asemasodankäyntiä ei ole ensimmäisen maailmansodan jälkeen juurikaan sovellettu pääasiallisena taistelumuotona, sillä se on usemmiten tylsää, eikä siitä saa aikaan näyttäviä taisteluelokuvia saati -pelejä. Kuitenkin asemasodankäyntiä koetettiin (huonolla menestyksellä) erään Suomi-nimisen valtion suurvaltapyrkimyksissä 1940-luvulla. Tällöinkään sodasta ei juurikaan saatu hyviä tuloksia, vaan homma meni pilalle loppujen lopuksi kohtalaisen kunnolla. Lisäksi asemasotaa on käytettu Iranin-Irakin sodan kaltaisissa pienissä ja ihmisuhreja vaatimattomissa rajaselkkauksissa, mutta tällöinkin huonolla jälkimaulla (lähinnä sariinikaasua, lyijyä sekä hiekkaa, ei siis hyvällä maulla).

Asemansodankäynnin tulevaisuudennäkymiä[muokkaa]

Asemasodankäyntiä ei nykyään ole sovellettu enää juurikaan, sillä tämän päivän suurvallat eivät ole oikein jaksaneet esitellä asearsenaalejaan kaltaisilleen, vaan ovat tyytyneet pelkurimaisesti musertamaan pienempiään. Lisäksi on huomionarvoista havaita, että nykypäivän sodankäynnissä ei ole muodikasta kuolla, joten asemasodankäynnin soveltaminen vaatisi uudenlaisen muoti-ilmiön rantautumista. Sitä odotellessa Hikipedian asemasodankäyntiin erikoistunut jaos pyrkii lähinnä pyörittämään peukaloitaan sekä naputtelemaan Hearts of Ironin ensimmäinen maailmansota -modia.