Antti Tuuri

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Thumb.png
 Tämä on lupaava sivu.
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Antti Tuuri.


Tuurin koko palkintokaappi
  • 50 000. Seinäjoen keskussairaalan peruskorjauksen jälkeen syntynyt 1944
  • Kauhavan hiihtomestaruus 1952–1960
  • 10 000. TKK:sta valmistunut insinööri
  • Otavan nuorten kirjailijoiden palkinto 1971
  • J.H. Erkon palkinto 1972
  • Kirjallisuuden valtionpalkinto 1976, 1978, 1983
  • Mika Waltari -palkinto 1980
  • Otavan hyvätuottoisten kirjailijoiden palkinto 1980
  • Sokeain kuunnelmapalkinto 1981
  • P.E. Svinhufvudin Muistosäätiön kirjallisuuspalkinto 1983
  • Kiitos kirjasta -mitali 1983
  • Ilman alkoholiakin voi näköjään kirjoittaa -tunnustus 1984
  • Vaasan Jaakko -palkinto 1984
  • Otavan kassamagneettien palkinto 1984
  • Pohjoismaisen Neuvoston kirjallisuuspalkinto 1985
  • Hannu Mäkelä -palkinto 1975–2017 (paitsi 1988)
  • Pro Finlandia -mitali 1985
  • ”On Pohjanmaalla muitakin kuin lestadiolaisia ja puukkojunkkareita” -stereotypioidenkumouspalkinto 1985
  • Helsinginkadun rauhallisin naapuri 1986
  • Artturi Leinosen Palkinto 1987
  • Otavan 1/4 liikevaihdosta tuottavien kirjailijoiden palkinto 1988
  • Kriittisen Korkeakoulun kunniajäsen 1988
  • IKEAn palkintohyllyjen kanta-asiakkuus 1989
  • Valtion näyttämötaidetoimikunnan tuki vuoden 1992 ensi-illoista 1993
  • Islannin Haukan ritarikunnan risti 1993
  • Otavan ihan oikeasti hyvien kirjoittajien (ei siis Laila Hirvisaaren) palkinto 1994
  • Merkittävämpi kuin MC Vittumeitsi -satukirjallisuuspalkinto 1995
  • Kirjapöllö 1997
  • Finlandia-palkinto 1997
  • Esko Ahosta kirjoittaneet ry:n Hyvä yritys kuitenkin -palkinto 1999
Antti Elias Tuuri (1. lokakuuta 1944, Kauhava) on harmaa suomalainen kirjoituskone, jonka tehtävänä on tehtailla kirjoja ja voittaa niistä palkintoja. Molemmat sujuvat häneltä paremmin kuin yhdeltäkään muulta nykykirjailijalta.

Elämä[muokkaa]

Tuurin elämä on yhtä väritöntä kuin hänen tuotantonsa ei ole. Hän ei kai käy ikinä ulkona eikä toikkaroi itseään iltapäivälehtien sivuille, joten tässä artikkelissa ei voida käyttää perinteistä kirjailija + alkoholi = hyvä artikkeli -kaavaa (vrt. Pentti Saarikoski tai Hannu Salama). Tuuri saa nimensä lehtiin vain silloin, kun hän jälleen kerran voittaa jonkin palkinnon kirjasta, joka kertoo Pohjanmaasta.

Antti Tuuri valmistui ylioppilaaksi kai joskus 1963 ja sai palkintona ylioppilaslakin. Emme tiedä varmasti, koska Wikipedia ei tätä kerro. Hän saattoi opiskella Helsingin yliopistossa matematiikkaa ja TKK:ssa kemiaa. Sitten hänestä tuli 10 000. TKK:sta valmistunut insinööri. Kiitoksena hän sai kullatun tupsun ylioppilaslakkiinsa. Jossain välissä Tuuri ilmeisesti myös syntyi, mikä tapahtui todennäköisesti Pohjanmaalla. Tuuri sattui olemaan 50 000. kyseisessä sairaalassa syntynyt lapsi, ja hän sai syntymisestä palkintona hopealusikan.

Opiskeluaikana Tuuri oli yksi harvoista kirjoitustaitoisista teekkareista, ja hän voitti jokaisen Äpy-lehden parhaan jutun palkinnon kekseliäällä pohjanmaalaisella alapäähuumorilla. Tämän jälkeen hän istahti kirjoituskoneensa ääreen ja on vuodesta 1971 suoltanut mestariteoksia noin neljän kirjan vuosivauhtia.

Tuotanto ja palkinnot[muokkaa]

Antti Tuurin tuotanto on niin laaja, että Eino Leino ja Joel Lehtonen toivovat hänen kupsahtavan pian, ennen kuin Tuuri ylittää molempien teosennätyksen kaksinkertaisesti. Toivomus ei oikein tunnu toteutuvan, sillä Tuuri on vasta 73-vuotias. Olisikohan, Eino, kannattanut kännätä hieman vähemmän siellä kuusen alla?

Tuuri on kirjoittanut tasan kahdesta aiheesta: Pohjanmaasta ja pohjanmaalaisten siirtolaisuudesta Amerikkaan. Nämä hän on jalostanut sataan eri varianttiin romaaneiksi, novelleiksi, dokumenteiksi, TV-käsikirjoituksiksi, kuunnelmiksi, näytelmiksi ja oopperalibretoiksi. Joku saattaa ajatella, että parin sadan teoksen aikana Hakalan suvun toilailuista voi kertoa kaiken, mikä kerrottavissa on, mutta kriitikot tuntuvat olevan toista mieltä. Tuuri on voittanut muun muassa Kirjallisuuden valtionpalkinnon, Pro Finlandia -mitalin, Kirjoituskoneiden suurkulutuspalkinnon, Finlandia-palkinnon ja Pohjoismaisen Neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Vuosina 19721993 hän voitti Vuoden asiakas -palkinnon lähikaupassaan sekä sai Islannin Haukan ritarikunnan ristin kehuttuaan Björkin levyä linja-autossa suurlähettilään kuullen. Lisäksi Tuuria varten perustettiin Hannu  Mäkelä -palkinto, jonka Tuuri onkin sitten voittanut vuodesta 1975 lähtien (paitsi vuonna 1988, jolloin hän joutui kieltäytymään, koska palkintokaapin jatkopala ei ollut vielä saapunut IKEAsta).

Tuuri on toinen niistä kahdesta insinöörikirjailijasta, joiden kerronta on juuttunut jonnekin 1970-luvun modernismin tietämille. Tämä ei näytä haittaavan, sillä samalla kaavalla syntyy niin kaunokirjallisuutta kuin erilaisia dokumenttiteoksia. Tuurin dokumenttien kirkkain kärki hioutui esiin Esko Ahon vaalikirjassa vuonna 1999. Kriitikot katselivat vaivautuneina muualle ja koettivat liueta myötähäpeän turvin lattialankkujen läpi teoksen julkistamistilaisuudessa. Tuuri pettyi sittemmin itsekin kirjan sankariin, josta ei kasvanut Hakalan mummon veroista viisasta.

Information.gif Voi olla, että tämä artikkeli ei ole syvältä, mutta ainakaan siinä ei ole kuvia.
Tee päivän hyvä työ ja kuvita artikkeli mielellään aiheeseen liittyvillä kuvilla.
Tarkempia tietoja saattaa paljastua kuvitustoiveista.