Anton Bruckner

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Anton Brucknerista.


Anton Bruckner (s. 4. syyskuuta 1824 – k. 11. lokakuuta 1896) oli itävaltalainen säveltäjä, jonka teokset ovat hyvin, hyvin pitkiä.

Elämä[muokkaa]

Bruckner pohtimassa VIII sinfoniansa muotoa.

Anton Bruckner syntyi roomalaiskatoliseen maalaisperheeseen vuonna 1824. Nuoren Antonin haaveena oli tulla isona Richard Wagneriksi. Brucknerin lapsuus pysyvien, toistuvien ja erittäin pitkästyttävien maataloustöiden sekä kirkollisten velvollisuuksien (kuten, höm, kirkkoherran palveluspoikana toimimisen) parissa vaikutti syvällisesti hänen sävellystyyliinsä. Bruckner aloitti muusikonuransa urkurina, mikä on tietysti tyypillinen valinta kaikille oudon kuolemankaipuun riivaamille. Soittaessaan urkua suurissa katedraaleissa Bruckner sai olla lähellä sitä ihmisryhmää, johon samastui kaikkein eniten – kirkon lattian alla lepääviä kuolleita. On otaksuttu, että Brucknerin osin nekrofiilinen luonne johti hänen suureen sinfoniatuotantoonsa. Hän tiesi johtavansa kuulijansa itsemurhaan sinfonioidensa loputtoman pitkien, omassa toisteisuudessaan toistuvan toistuvasti rypevien osien avulla. Näin hän sai salaista nautintoa jatkuvasta kuoleman läheisyydestä.

Sävellystyyli[muokkaa]

Bruckner pohtimassa VIII sinfoniansa rakennetta.

Brucknerin sävellystyyliä hallitsevat piirteet ovat (a) ylittämätön, riittämättömiin ja yhteenliittymättömiin musiikillisiin aiheisiin ja niiden toistoon sekä riittämättömään variointiin perustuva tyhjä mahtipontisuus, (b) tarpeettomasti pitkitetty ja puhki pohdittu ylisinfoninen rakenne ja (c) näiden piirteiden alleviivaus koko länsimaisen taidemusiikin historiassa ennennäkemättömän liioitellun temaattisen aineiston toiston avulla. Bruckner halusi painottaa näistä kohdista erityisesti viimeistä, mikä käy selvästi ilmi hänen tuotannossaan, jonka muodostavat teokset ovat järjestään mammuttimaisen pitkiä ja poikkeuksellisen toisteisia – toisteisia mahdollisesti jopa raivostuttavan ylitoisteiseen teennäisyyteen asti. Tämän artikkelin kirjoittaja otaksuu, että tätä piirrettä korostavat lisäksi (a) tämän kappaleen viimeinen lause, (b) se ilmeinen tosiasia, että kirjoittaja on ryhtynyt kirjoittamaan itsestään Brucknerin sijasta ja (c) se yhtä ilmeinen tosiasia, että kirjoittaja ei ole onnistunut koko tämän kappaleen aikana jäljittelemään tyydyttävästi Brucknerin tyyliä ilmaisunsa liiallisen tiiviyden takia, minkä johdosta hänellä ei ole muuta valinnan varaa kuin luetella ja toistaa jo kertomiaan asioita uudelleen lukijain iloksi, koska asia loppui tästäkin kappaleesta – aivan kuten minkä tahansa Brucknerin sinfonian ensimmäisestä osasta – jo monta riviä sitten.

Bruckner mietiskelee VIII sinfoniansa temaattista sisältöä.

Brucknerin tuotannossa on tiettyjä hallitsevia tyylillisiä piirteitä. Eräs näistä on hänen päättömyyttä ja päättymättömyytä hipova tapansa pyrkiä korottamaan sisäisesti kuiva ja mielenkiinnoton temaattinen aineisto korkeammalle tasolle lisäämällä siihen tukahduttavan teennäistä mahtipontisuutta, joka johtaa varautumattomien kuulijoiden kohdalla ennen pitkää suunnattomaan pitkästymiseen ja lopulta nukahtamiseen, mikäli teos on kyllin pitkä – ja useimmiten se on. Tämän lisäksi Brucknerin koko tuotantoa leimaa hänen teostensa suunnattomat ja inhimillistä keskittymiskykyä koettelevat mittasuhteet, jotka saavutetaan edellä kuvatun kuivahkon temaattisen aineksen toistolla, joka ei kuitenkaan ole luonteeltaan intensiivistä, vaan pikemminkin unettavaa. Brucknerin tuotannossa näistä piirteistä korostuu etenkin jälkimmäinen, mikä johtuu säveltäjän voimakkaasta omistautumisesta toisteisuudelle pisimmissä muodoissaan. Tämän artikkelin kirjoittaja haluaa jälleen kiinnittää lukijain erityisen huomion tähän edellä mainittuun seikkaan toisteisuuden hallitsevuudesta Brucknerin tuotannossa kuin myös siihen, kuinka suorastaan pelottavan vähän asiaa näissä edeltävissä kahdessa keskenään lähes identtisessä virkkeessä tosiasiassa onkaan. Tämä mielekkään substanssin puute on kuitenkin tässä nimenomaisessa tapauksessa siinä määrin toisteista – tosiaankin lähes raivostuttavuuden rajoille saakka toisteista – että valveutunut lukija saattaa hyvinkin suotuisten olosuhteiden vallitessa yhdistää sen tuntemukseen, jonka valtaan kuulija joutuu havaitessaan, että sinfonian osan pääasiallista temaattista ainesta toistetaan jo neljättä, viidettä, kuudetta, seitsemättä tai kahdeksatta kertaa – yhdessä, tosin ylipitkässä osassa ilman mainittavaa tai kovin kekseliästä muuntelua tai kehitystä. Sama lukija eli kuulija saattaisi myös havaita Brucknerin erillistenkin teosten välillä vallitsevan toisteisuuden ja yhdenmukaisen, toisteisuuteen painottuvan tyylin ollessaan läsnä mielenvikaisen kapellimestarin johtamassa (ja todennäköisesti ammattiliittoon kuulumattomista muusikkoparoista kootun orkesterin) konsertissa, jonka ohjelmaan kuuluu jostakin täydellisen käsittämättömästä syystä useampi kuin yksi Brucknerin sinfonia. Onneksi sellaisia konsertteja ei järjestetä missään.

Bruckner valmistelemassa korjattua ja entistä pidempää versiota VIII sinfoniastaan.

Brucknerin sävellystyyliä hallitsevat piirteet ovat (a) ylittämätön, riittämättömiin ja yhteenliittymättömiin musiikillisiin aiheisiin ja niiden toistoon sekä riittämättömään variointiin perustuva tyhjä mahtipontisuus, (b) tarpeettomasti pitkitetty ja puhki pohdittu ylisinfoninen rakenne ja (c) näiden piirteiden alleviivaus koko länsimaisen taidemusiikin historiassa ennennäkemättömän liioitellun temaattisen aineiston toiston avulla. Bruckner halusi painottaa näistä kohdista erityisesti viimeistä, mikä käy selvästi ilmi hänen tuotannossaan, jonka muodostavat teokset ovat järjestään mammuttimaisen pitkiä ja poikkeuksellisen toisteisia – toisteisia mahdollisesti jopa raivostuttavan ylitoisteiseen teennäisyyteen asti. Tämän artikkelin kirjoittaja otaksuu, että tätä piirrettä korostavat lisäksi (a) tämän kappaleen viimeinen lause, (b) se ilmeinen tosiasia, että kirjoittaja on ryhtynyt kirjoittamaan itsestään Brucknerin sijasta ja (c) se yhtä ilmeinen tosiasia, että kirjoittaja ei ole onnistunut koko tämän kappaleen aikana jäljittelemään tyydyttävästi Brucknerin tyyliä ilmaisunsa liiallisen tiiviyden takia, minkä johdosta hänellä ei ole muuta valinnan varaa kuin luetella ja toistaa jo kertomiaan asioita uudelleen lukijain iloksi, koska asia loppui tästäkin kappaleesta – aivan kuten minkä tahansa Brucknerin sinfonian ensimmäisestä osasta – jo monta riviä sitten.

Brucknerin tuotannossa on tiettyjä hallitsevia tyylillisiä piirteitä. Eräs näistä on hänen päättömyyttä ja päättymättömyytä hipova tapansa pyrkiä korottamaan sisäisesti kuiva ja mielenkiinnoton temaattinen aineisto korkeammalle tasolle lisäämällä siihen tukahduttavan teennäistä mahtipontisuutta, joka johtaa varautumattomien kuulijoiden kohdalla ennen pitkää suunnattomaan pitkästymiseen ja lopulta nukahtamiseen, mikäli teos on kyllin pitkä – ja useimmiten se on. Tämän lisäksi Brucknerin koko tuotantoa leimaa hänen teostensa suunnattomat ja inhimillistä keskittymiskykyä koettelevat mittasuhteet, jotka saavutetaan edellä kuvatun kuivahkon temaattisen aineksen toistolla, joka ei kuitenkaan ole luonteeltaan intensiivistä, vaan pikemminkin unettavaa.

Bruckner VIII sinfoniansa kolmannen, täysin uudistetun ja pidennetyn version valmistumisen jälkeen.

Brucknerin tuotannossa näistä piirteistä korostuu etenkin jälkimmäinen, mikä johtuu säveltäjän voimakkaasta omistautumisesta toisteisuudelle pisimmissä muodoissaan. Tämän artikkelin kirjoittaja haluaa jälleen kiinnittää lukijain erityisen huomion tähän edellä mainittuun seikkaan toisteisuuden hallitsevuudesta Brucknerin tuotannossa kuin myös siihen, kuinka suorastaan pelottavan vähän asiaa näissä edeltävissä kahdessa keskenään lähes identtisessä virkkeessä tosiasiassa onkaan. Tämä mielekkään substanssin puute on kuitenkin tässä nimenomaisessa tapauksessa siinä määrin toisteista – tosiaankin lähes raivostuttavuuden rajoille saakka toisteista – että valveutunut lukija saattaa hyvinkin suotuisten olosuhteiden vallitessa yhdistää sen tuntemukseen, jonka valtaan kuulija joutuu havaitessaan, että sinfonian osan pääasiallista temaattista ainesta toistetaan jo neljättä, viidettä, kuudetta, seitsemättä tai kahdeksatta kertaa – yhdessä, tosin ylipitkässä osassa ilman mainittavaa tai kovin kekseliästä muuntelua tai kehitystä. Sama lukija eli kuulija saattaisi myös havaita Brucknerin erillistenkin teosten välillä vallitsevan toisteisuuden ja yhdenmukaisen, toisteisuuteen painottuvan tyylin ollessaan läsnä mielenvikaisen kapellimestarin johtamassa (ja todennäköisesti ammattiliittoon kuulumattomista muusikkoparoista kootun orkesterin) konsertissa, jonka ohjelmaan kuuluu jostakin täydellisen käsittämättömästä syystä useampi kuin yksi Brucknerin sinfonia. Onneksi sellaisia konsertteja ole toistaiseksi järjestetty missään.

Teokset[muokkaa]

Bruckner suunnittelemassa VIII sinfoniansa levytyssopimusta EMI:ltä, Deutsche Grammophonilta, Deccalta ja Innsbruckin hullujenhuoneelta saamiaan tarjouksia vertaillen.

Brucknerin teoksissa toistuvista tyylillisistä yleispiirteistä on kerrottu tarkemmin edellä.

Sinfoniat[muokkaa]

  • Sinfonia no. 00 ”Ette takuulla odottaneet tätä!”
  • Sinfonia no. 0 ”Sinfonia no. 00:n temaattisen aineksen korjailua”
  • Sinfonia no. 1 ”Ensimmäinen varsinainen sinfonia
  • Sinfonia no. 2 ”Pedanttinen”
  • Sinfonia no. 3 ”Synteesi sinfonioissa no. 1 ja 2 esiintyneestä temaattisesta aineksesta”
  • Sinfonia no. 4 ”Romanttinen”
  • Sinfonia no. 5. ”Fanaattinen”
  • Sinfonia no. 6 ”Narkoleptinen”
  • Sinfonia no. 7 ”Näitähän riittää”
  • Sinfonia no. 8 ”Pian otan Beethovenin kiinni sinfonioiden määrässä”
  • Sinfonia no. 9 ”Keskener

Kuoroteokset[muokkaa]

  • Messu no. 1 ”Hei, sävelsin messun!”
  • Messu no. 2 ”Nyt olen kaksi kertaa niin hyvä katolilainen kuin ennen”
  • Messu no. 3 ”Ja kolmaskin, no miksipä ei”
  • Messu no. 4 ”Jokohan paavikin huomaisi minut?”
  • Messu no. 5 ”Joku kirkollinen virka olisi ihan kiva, pikku vinkkinä vaan...”
  • Messu no. 6 ”Tulos siitä, ettei minulla ollut mitään tekemistä 58 sunnuntai-iltapäivänä”
  • (jne.)
  • Messu no. n (jossa n=aika helvetin iso luku) ”Tehkää minusta paavi!”

Katso myös[muokkaa]

Questionmark.jpg ONKO SIVISTYKSESSÄSI AUKKO?
Tämän sivun vitsi perustuu siihen, että se on kirjoitettu käsittelemänsä henkilön tai aiheen tyylillä parodisin tavoittein. Mikäli et tajua tätä sivua, johtuu se todennäköisesti siitä, että olet sivistymätön barbaari, joka ei tiedä mistään mitään. Ehkäpä sinun kannattaisi lukea enemmän Wikipediaa.