Antivitsit
Hikipedia
- “Kolme jalkaa pöydällä!”
- “Kumpi ja kampi tappelivat ja kolmaskin mahtui mustikkaan.”
Antivitsi tarkoittaa eräänlaista vitsiä tai kaskua, jonka hauskuus perustuu siihen, että vitsin kuulija odottaa jotakin vitseille tyypillistä elementtiä, mutta saakin vain joko täysin absurdin tai hyvin järkeenkäyvän, mutta silti mitään kertomattoman tai tylsyydessään odottamattoman lopetuksen vitsiin.
[muokkaa] Antivitsien historia
1700-luvulla sijaitsi Keski-Euroopassa luostari, jossa asui noin tuhat munkkia. Legendan mukaan sinne saapui eräänä iltana kulkuri, joka pyysi munkeilta yösijaa. Yöllä osa munkeista kuuli kulkurin laulavan hiljaa huoneessaan laulua, jonka sanoitukset olivat kuin kasku tai vitsikäs kertomus, mutta joka loppui suorastaan mielettömällä tavalla. Seuraavana aamuna kulkuri kiitti yösijasta ja lähti matkaansa. Muutaman tunnin kuluttua siitä, kun kulkuri oli lähtenyt, sortui munkkiluostari tuntemattomasta syystä maahan, ja yksi munkeista kuoli.
Loput munkit rakensivat luostarin uudelleen kasaan. Parin viikon välein sama kulkuri pyysi yösijaa, ja avuliaat munkit sallivat hänen viettää yönsä luonaan. Joka yönä kulkurin kuultiin laulavan itsekseen, ja aina hänen lähdettyään luostari sortui, yksi munkeista kuoli ja muut rakensivat munkkiluostarin uudelleen. Tätä jatkui, kunnes munkkeja oli jäljellä enää kaksi. Kuukauden kuluttua siitä, kun he olivat kahdestaan saaneet luostarin taas pystyyn, saapui kulkuri matkoiltaan ja pyysi jäädä yöksi. Munkit olivat periaatteesta vieraanvaraisia ja päästivät kulkurin taas sisään. Yöllä munkit kuulivat kulkurin laulavan taas outoja laulujaan, ja kun kulkuri oli lähtenyt, luostari sortui ja toinen munkki jäi sen alle kuollen tuskallisesti.
Jäljelle jäänyt munkki tunsi itsensä hätäiseksi, eikä enää halunnut rakentaa luostaria uudestaan. Hän lähti kulkurin perään ja tuli pieneen kaupunkiin, jossa lopulta kohtasi kulkurin baarissa. Munkki meni kulkurin luokse ja kysyi: ”Hyvä kulkuri. Olet yöpynyt minun ja velivainajieni luostarissa jo lähes tuhat yötä. Joka kerta, kun olet lähtenyt aamulla pois, on luostari samana päivänä sortunut kasaan ja yksi munkki kuollut. Miksi ihmeessä niin on käynyt?” Kulkuri katsoi munkkia ja nauroi. Hän laski kätensä munkin olalle, hymyili viisaasti ja kuiskasi siniset silmät loistaen: ”En minä vaan tiiä.”
[muokkaa] Urheilukilpailuvoitto
No, olipa kerran peräpitäjällä sellainen nuorehko renki. Eräänä päivänä kylillä oli juoksukilpailut, jonne katsojapuolelle osallistui myös urheiluinnostuksesta tunnetuksi tullut Kekkonen. Kilpailuihin saapuivat myös ruotsalainen ja norjalainen.
He asettuivat kaikki kolme lähtökuoppiin, ja lähtivät juoksemaan. Suomalainen sai aluksi etumatkaa, mutta kompastui kengännauhoihinsa ja kaatui ja teloi polvensa pahasti. Ruotsalainen suunnisti stadionia parhaansa mukaan, ja norjalainenkin juoksi kuin öljyttynä. Niinpä he ohittivat suomalaisen tämän oikoessaan kengännauhojaan. Mutta Suomalainen nousi ja lähti sisuuntuneena mahtavaan kiriin. Hän juoksi ja juoksi, ja hänen vaaleatukkainen hahmonsa lähestyi pohjoismaisia kumppaneitaan, jotka olivat epäonnen vuoksi saaneet etumatkan. Seuraavana päivänä renki sai pikasähkeen. Sen toi tummapukuinen herrasmies. Siinä luki seuraavasti:
| ” | Onnittelut pronssista | ” |
| ~ Presidentti Kekkonen. | ||
