Antivitsit

Kohteesta Hikipedia
(Ohjattu sivulta Antivitsi)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikä on sininen ja valkoinen? Suomen lippu!
  •  Kolme jalkaa pöydällä!
  •  A horse walks into a bar. The bartender asks:
    – Why the long face?
    – I have AIDS.
  • Antivitsi tarkoittaa eräänlaista vitsiä tai kaskua, jonka hauskuus perustuu siihen, että vitsin kuulija odottaa jotakin vitseille tyypillistä elementtiä, mutta saakin vain joko täysin absurdin tai hyvin järkeenkäyvän, mutta silti mitään kertomattoman tai tylsyydessään odottamattoman lopetuksen vitsiin.

    Inkongruenssiteorian mukaan huumori perustuu epäsuhtaan odotusten ja havaintojen välillä. Antihuumorissa epäsuhta syntyy siitä, että yleisön odottamaa hauskuutta ei olekaan. Antihuumori on usein huumorin parodiaa. Heitän tähän vielä sardonisen.

    Antivitsien historia[muokkaa]

    Wiki-deathstar.png
    Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli antihuumorista.

    Keskiaika[muokkaa]

    1200-luvulla sijaitsi Keski-Euroopassa luostari, jossa asui noin tuhat munkkia. Legendan mukaan sinne saapui eräänä iltana kulkuri, joka pyysi munkeilta yösijaa. Yöllä osa munkeista kuuli kulkurin laulavan hiljaa huoneessaan laulua, jonka sanoitukset olivat kuin kasku tai vitsikäs kertomus, mutta joka loppui suorastaan mielettömällä tavalla. Seuraavana aamuna kulkuri kiitti yösijasta ja lähti matkaansa. Muutaman tunnin kuluttua siitä, kun kulkuri oli lähtenyt, sortui munkkiluostari tuntemattomasta syystä maahan, ja yksi munkeista kuoli.

    Loput munkit rakensivat luostarin uudelleen kasaan. Parin viikon välein sama kulkuri pyysi yösijaa, ja avuliaat munkit sallivat hänen viettää yönsä luonaan. Joka yönä kulkurin kuultiin laulavan itsekseen, ja aina hänen lähdettyään luostari sortui, yksi munkeista kuoli ja muut rakensivat munkkiluostarin uudelleen. Tätä jatkui, kunnes munkkeja oli jäljellä enää kaksi. Kuukauden kuluttua siitä, kun he olivat kahdestaan saaneet luostarin taas pystyyn, saapui kulkuri matkoiltaan ja pyysi jäädä yöksi. Munkit olivat periaatteesta vieraanvaraisia ja päästivät kulkurin taas sisään. Yöllä munkit kuulivat kulkurin laulavan taas outoja laulujaan, ja kun kulkuri oli lähtenyt, luostari sortui ja toinen munkki jäi sen alle kuollen tuskallisesti.

    Jäljelle jäänyt munkki tunsi itsensä hätäiseksi, eikä enää halunnut rakentaa luostaria uudestaan. Hän lähti kulkurin perään ja tuli pieneen kaupunkiin, jossa lopulta kohtasi kulkurin baarissa. Munkki meni kulkurin luokse ja kysyi: ”Hyvä kulkuri. Olet yöpynyt minun ja velivainajieni luostarissa jo lähes tuhat yötä. Joka kerta, kun olet lähtenyt aamulla pois, on luostari samana päivänä sortunut kasaan ja yksi munkki kuollut. Miksi ihmeessä niin on käynyt?” Kulkuri katsoi munkkia ja nauroi. Hän laski kätensä munkin olalle, hymyili viisaasti ja kuiskasi siniset silmät loistaen: ”En minä vaan tiiä.”

    Toinen maailmansota[muokkaa]

    »Miksei kukaan tykännyt Hitleristä, kun se joi viinaa? No, kun se sai viinaa, siitä tuli hirvee kusipää ja mulkku
    (Carl Grimberg: Kansojen historia, osa 14)

    Urheilukilpailuvoitto[muokkaa]

    No, olipa kerran peräpitäjällä sellainen nuorehko renki. Eräänä päivänä kylillä oli juoksukilpailut, jonne katsojapuolelle osallistui myös urheiluinnostuksesta tunnetuksi tullut Kekkonen. Kilpailuihin saapuivat myös ruotsalainen ja norjalainen.

    He asettuivat kaikki kolme lähtökuoppiin, ja lähtivät juoksemaan. Suomalainen sai aluksi etumatkaa, mutta kompastui kengännauhoihinsa ja kaatui ja teloi polvensa pahasti. Ruotsalainen suunnisti stadionia parhaansa mukaan, ja norjalainenkin juoksi kuin öljyttynä. Niinpä he ohittivat suomalaisen tämän oikoessaan kengännauhojaan. Mutta Suomalainen nousi ja lähti sisuuntuneena mahtavaan kiriin. Hän juoksi ja juoksi, ja hänen vaaleatukkainen hahmonsa lähestyi pohjoismaisia kumppaneitaan, jotka olivat epäonnen vuoksi saaneet etumatkan. Seuraavana päivänä renki sai pikasähkeen. Sen toi tummapukuinen herrasmies. Siinä luki seuraavasti:

    Onnittelut pronssista

    ~ Presidentti Kekkonen.

    Papin asunto[muokkaa]

    Eräällä pienellä paikkakunnalla seurakuntalaiset eivät olleet tyytyväisiä pappinsa saarnoihin. Vaatimattomassa asunnossa asunut pappi vetosi asumismurheisiinsa. Ei sitä pienessä vuokratussa kerrostaloasunnossa ehdi syventymään hyvien saarnojen kirjoittamiseen. Seurakuntalaiset päättivät järjestää papille uuden ja paremman asunnon. Pappi saikin lopulta hienon omakotitalon. Saarnat eivät parantuneet.

    Moderni uutinen (katso videokuvat!)[muokkaa]

    MTV otsikosta ”Enbergin perhe menetti kaiken tulipalossa – vakuutus ei korvaa euroakaan”[1]. Syytä vakuutuskorvausten menettämiselle ei kerrottu uutisen leipätekstissä, vaan mysteerin selvittämiseksi oli lukijan katsottava video, johon uutinen johdatteli seuraavasti: ”Alla olevalla videolla perheen isä kertoo uskomattoman syyn siihen, miksi vakuutuskorvausta ei tulla maksamaan heille.” Uskomaton syy paljastui lopulta. Vakuutusta ei ollut.

    Katso myös[muokkaa]