Antiikin Kreikka

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Antiikin Kreikka! Oh! Ah! Mikä suurenmoinen aika! Mikä suurenmoinen paikka!”


Suosittu vapaa-ajanviettomuoto antiikin Kreikassa.

Antiikin kreikkalaiset keksivät kaiken, mitä kiinalaiset eivät, kuten länsimaisen kulttuurin, oliiviöljyn, homoseksuaalisuuden, filosofian, luonnontieteen, historian ja fetan. Antiikin kreikkalaiset olivat kaikesta tästä sietämättömän leuhkoja, ikään kuin olisi ollut suurikin saavutus tehdä nämä jutut, kun kerran sai aloittaa puhtaalta pöydältä.

Alku[muokkaa]

Kreikan antiikki sai alkunsa, kun kreikkalaiset kyllästyivät omaan tyhmyyteensä ja päättivät keksiä mielekästä tekemistä. He aloittivat opettelemalla kirjoittamaan. Tämän jälkeen he siirtyivät melko nopeasti eeppiseen runouteen, matematiikkaan, klassilliseen arkkitehtuuriin ja länsimaisen sivilisaation huipentumaan viinin kittaamiseen.

Mytologia[muokkaa]

Pääartikkeli: kreikkalainen mytologia

Kreikkalaisten leuhkuuden katalyyttina on toiminut heidän virkeä suhteensa henkimaailmaan. Kreikan mytologiset tarustot olivat niin rikas tarina-aitta, että kreikkalaiset olisivat voineet elää loppuelämänsä onnellisesti lisenssimaksuilla, joita renessanssin ja Hollywoodin taiteilijoilta olisi voinut nyhtää. Pahaksi onneksi roomalaisten tekijänoikeuslainsäädäntö oli niin takapajuista, että nämä saivat vapaasti kaapata itselleen sekä kreikkalaisen taruston, ihmiset että maan.

Päivä pantheonissa[muokkaa]

Kreikkalaisten pääjumalat istuvat Olympos-vuorella, ja heitä on pääasiassa 12. Luku voi ajankohdasta riippuen vaihdella, sillä aamuöisin bileistä tulevat jumalat saattavat kompastua ja tipahtaa ikävin seurauksin. Kreikkalaisten jumalien harrastuksiin kuului kaikki se, mitä ihmisetkin tuohon aikaan puuhasivat: kurittivat vihollisia, harrastivat vapaamielistä seksielämää ja polttelivat kaupunkeja maan tasalle silloin tällöin.

Tyypillinen päivä ylijumalan elämässä: aamulla käytetään Leda-neidon zoofilisia taipumuksia hyväksi joutsenen hahmossa, iltapäivällä Ganymede-paimenpojan raiskaus kotkana. Ja tällaista saa lainata vapaasti lähikirjastosta, vaikka videona se kiellettäisiin heti!

Zeus[muokkaa]

Pääartikkeli: Zeus

Zeus oli koko putiikin pomo, koska hänellä oli Olympos-vuoren baarikaapin avain (jonka hän oli tukkukortin ohella napannut Kronokselta tappaessaan tämän). Hades vaati avaimesta kaksoiskappaletta, mistä hyvästä hän sai matkalipun Manalaan. Zeuksella oli perverssi mieltymys ihmisnaisiin, joita hän kävi iskemässä milloin missäkin valeasussa. Ylijumalan äkäiselle luonteelle ei ollut hyväksi, että Pallas Athene sattui syntymään halkaisemalla isänsä pään. Tämä hieman haittasi näkökykyä, mutta muuten setä säilyi viriilinä – tosin nyt hän ei enää saanut selvää, iskikö naisen, titaanin, jumalattaren vai vuorikauriin. Jälkeläisten muodosta ja määrästä päätellen tämä ei ollut kummoinen hidaste.

Zeuksella oli myös äpäräpoika nimeltä Herkules.

Hera[muokkaa]

Hera oli Zeuksen vaimo ja sisko, eikä tässä ollut heidän mielestään mitään ihmeellistä. Hera oli myös lisäksi riikinkukko, mutta puolisokeaa Zeusta ei voinut vähempää kiinnostaa. Hera nokki silmät päästä kaikilta, jotka olisivat halunneet harrastaa seksiä hänen uhkean (ja seniilin) puolisonsa kanssa.

Apollon[muokkaa]

Pääartikkeli: Apollon

Apollon oli valon jumala, ja häntä kaivattiinkin kipeästi. Olympoksella käytettiin valaisuun sähköä ennen hänen syntymäänsä, ja sähkön jumala Pikachu piti taidoillaan kovaa hintaa. Zeus potkaisi Pikachun alas maahan, jossa tämä ryhtyi keräämään ympärilleen outojen otusten kannattajaryhmää. Apollon oli miespuolisena niin viehättävä, että Heran täytyi sitoa miehensä pariksi viikoksi puuhun, kun tämä ei malttanut pitää katsettaan irti Apollonin pakaroista.

Artemis[muokkaa]

Pääartikkeli: Artemis

Artemis oli Apollonin kaksoissisar ja oikea rasavilli. Hänellä oli vaikeuksia sopeutua vaaleanpunaiseen potkupukuun, ja Artemiksesta kehittyi historian ensimmäinen telaketjufeministi. Hän kieltäytyi ajamasta säärikarvojaan, leikkasi tukkansa lyhyeksi ja alkoi metsästäjäksi. Zeuksen suureksi riemuksi Artemis kokeili naisseuraa silloin tällöin. Hän on metsästyksen jumalatar, ja jos oikein kaksimieliseksi rupeat, huomaat pian, mitä kaikkea se mahtaa tarkoittaa... Ai niin, hänet kannattaa ehdottomasti jättää rauhaan kylpyhetkensä ajaksi, sillä hän ei todellakaan siedä tirkistelijöitä.

Poseidon[muokkaa]

Poseidon oli kroonisesta närästyksestä kärsivä meren ja hevosten (yhteys on looginen kuin jumalten sukulaissuhteet) jumala, jonka aika kului jurottaessa, maanjäristyksiä tehtaillessa ja näsäviisaita merenkävijöitä ojentaessa. Poseidon oli tavallisesti erittäin pahalla päällä, mikä johtui hänen veljeään Zeusta kohtaan tuntemastaan kateudesta: vedessä kun liikkuu vähemmän vapaita naisia kuin maalla. Siinä missä Zeuksen rakkausseikkailuista syntyi yleensä, kuinka ollakaan, suuria sankareita, Poseidon saattoi maailmaan lähinnä erilaisia hirviöitä. Hän ei ollut kovin hyvä kasvattaja.

Haades[muokkaa]

Haades sai vielä Poseidoniakin lyhyemmän tikun ja hänestä tehtiin Manalan toimitusjohtaja. Talon puolesta järjestyi vain kolmipäinen vahtikoira (älä kysy, minkä jumalan seksiseikkailujen tulosta se on!), ja jopa vaimo oli ryöstettävä pintaeläjien joukosta (Demeterin tytär Persefone –Nimessä ei ole MITÄÄN huvittavaa!– eli siis Haadeksen sisarentytär, kuinkas muutenkaan).

Dionysos[muokkaa]

Zeuksen hulttiopoika Dionysos valitsi toiminta-alueensa omien mieltymystensä mukaan, ja niinpä hänestä tuli viinin ja kännisen örvellyksen päihtyneen hurmion jumala. Lienee turha mainita, että Dionysoksen kunniaksi järjestetyt juhlat nauttivat kansan keskuudessa suurinta suosiota. Dionysoksen seuralaisia olivat pantteri ja krapula.

Titaanit[muokkaa]

Titaanit olivat jumalien kavereita, joiden päätarkoituksena oli kylvää tuhoa ja raiskata naisia. He kyllästyivät tuhon kylvämiseen ja jättivät sen jumalille voidakseen kehittää taitojaan raiskaamisen alalla. Heidän äitinsä on Gaia (tunnetaan myös nimillä Äiti maa tai Eeva), jonka tehtävänä on nykyään olla mahdollisimman paikoillaan.

Kronos[muokkaa]

Kronos oli titaaneista kuuluisin. Ruoansulatusvaikeuksien takia hänelle kelpasivat ravinnoksi ainoastaan omat lapset. Hän oli se baarikaapin avaimen (ja tukkukortin) alkuperäinen omistaja.

Mnemosyne[muokkaa]

Yksi Zeuksen valloituksista, joka synnytti tämän seurauksena muusan. Muusia. Muusat. Hera ei jaksanut enää pitää lukua yhdeksännen kohdalla vaan tyytyi huokaamaan syvään.

Oraakkelit[muokkaa]

Vaikka kreikkalaisten jumalat vaikuttavatkin yhtä tasapainoisilta kuin kuusivuotias ADHD-lapsi, yrittivät jotkut silti ennustaa heidän tulevia sekoilujaan. Kreikan kuuluisin oraakkeli oleili Delfoissa, minne pyhiinvaeltajat saapuivat kaikkialta Aigeianmeren rannoilta tiedustelemaan tulevia tapahtumia (esim. ”Sataako huomenna?”, Mikä numero voittaa Eretrian lotossa?” ja ”En kai haades vieköön ole raskaana Zeukselle?”). Kun papit keräsivät muodollisen etukäteismaksun ("Kaikki mitä sinulla on taskussa"), he syöttivät urpolle Pythia-nimiselle maalaistytölle vähän sieniä ja kirjasivat muistiin, mitä tämä houraili. Ideana oli, että jumala ilmoittaisi tahtonsa tätä kautta. Hämmästyttävän usein jumalan tahto oli olla antamatta mitään vastausta, jota olisi voinut tulkita akselilla kyllä–ei.

Muita kreikkalaisten keksintöjä[muokkaa]

Demokratia[muokkaa]

Demokratia keksittiin Ateenassa, kun asukkaat kyllästyivät vaihtuviin tyranneihin, jotka langettivat joka rikkeestä, myös nenänkaivuusta, kuolemanrangaistuksen ja joille piti aina pystyttää järjettömästi drakmoja nielevä patsas. Lisäksi aina silloin tällöin pari tyranninsurmaajaa salamurhasi vanhan tyrannin, jolloin heillekin oli pystytettävä hintava patsas. Ateenalaiset päättivät hankkiutua eroon tyranneista ja pystyttivät koko maailmanhistorian ensimmäisen kansanvaltaisen järjestelmän, minkä johdosta myöhempi historiankirjoitus on romantisoinut tämän ”kulta-ajan” Ateenan porttoloiden likaviemäritkin. Ateenan demokratia oli periaatteiltaan yksinkertainen, ja seuraavassa sen esittelee historiankirjoituksen keksijä, maailmanmatkaaja ja kuuluisa parrakas kipsipää Herodotos (tai joku muu vastaava):

Valtiota kutsutaan demokratiaksi, sillä valta on kansan enemmistöllä eikä vähemmistöllä. ”Kansan” määritelmää on syytä tietysti tarkentaa. Kaikilla on yksi ääni kansalaiskokouksessa. Paitsi tietysti orjilla. Ja naisilla, sehän on itsestään selvää. Eikä tietenkään liian köyhillä voi olla äänioikeutta. Ai niin, eikä alle 30-vuotiailla. Muuten jäljellejääneellä kymmenesosalla on kaikilla yhtäläinen äänioikeus. Se on demokratiaa.

~Herodotos

Sokrates jaarittelee loputtomiin jopa kuolinvuoteellaan, vaikka kaikki selvästi odottavat, että hän Haades soikoon joisi jo sen myrkyn. Platon (vas.) torkkuu jo.

Filosofia[muokkaa]

Kreikkalaiset keksivät myös filosofian. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että heitä ennen kukaan ei osannut ajatella. Kreikkalaiset pitivät vielä pitkään kiinni siitä, että kaikki muut, jotka tietysti olivat barbaareja, eivät koskaan oppineetkaan ajattelemaan. Filosofia syntyi, kun kaupunkivaltion agoralla alkoi notkua epäterveellisen fiksua joutosakkia, jolla ei ollut parempaa tekemistä kuin naukkailla viiniä taskuamforoistaan ja hankkiutua keskenään riitoihin ja tappeluihin hyveen olemuksesta. Ennen pitkää kilpailevat koulukunnat alkoivat muodostaa jengejä, jotka terrorisoivat kaikkia, joiden mielestä samaan virtaan voi astua useammin kuin kerran tai joiden mielestä ”tuolin idea” on kukkua. Pahimpia olivat matemaattis-fanaattisesti suuntautuneet pythagoralaiset, jotka kävivät armotonta jengisotaa kaikkia niitä vastaan, jotka olivat vähällä paljastaa, että neliön sivun suhdetta lävistäjään ei voidakaan ilmaista murto- tai kokonaislukuna. Kun kaduilla kilpaa räyhäävät sokraatikot, peripateetikot ja epikurolaiset alkoivat muodostua järjestyshäiriöksi, valtion poliittinen johto hankkiutui eroon niistä, jotka kysyivät ärsyttävimpiä kysymyksiä ja ajoivat muut erilaisiin oppilaitoksiin. Esimerkiksi Platon perusti oman akatemian, missä sai kuunnella omaa ääntään juuri niin paljon kuin halusi ja lisäksi rohkaista (komeita, hyvinmuodostuneita ja nuoria) oppilaitaan itsenäiseen ajatteluun (”Sinä olet väärässä, koska minä olen kirjoittanut, että Sokrates oli eri mieltä”).

Historia[muokkaa]

Kreikkalaiset keksivät myös historian. Ennen heitä ei menneisyyttä ollut ollut olemassa. Historian keksi Herodotos, jonka pohdinta alkoi siitä, mitä hän oli tullut tehneeksi eilisiltana. Projekti laajeni pian massiiviseksi tutkielmaksi persialaissodista, joissa kreikkalaiset kääpiövaltiot peittosivat Persian. Voitto saatiin kansainvälisen yhteistyön voimalla, kun Persia lopulta painostettiin luopumaan ydinaseohjelmastaan ja sallimaan IAEA:n tarkastajien pääsyn Persepolikseen.

Kreikkalaiset halusivat voitostaan huolimatta näyttää persialaisille vielä kerran petolinnun persian ja rikkoivat paikat Aleksanteri Suuren johdolla. Tähän liittyy läheisesti vielä eräs kreikkalaisten keksintö, hellenismi.

Tarkemmin ajatellen maailman hallintaa ei ehkä kannattaisi uskoa tällaisten käsiin.

Hellenismi[muokkaa]

Aleksanteri Suuri oli alun perin perifeerisen Makedonian yksisilmäisen kuninkaan poika, jota pidettiin varsinaisten kreikkalaisten keskuudessa lahjattomana barbaarina. Kumma kyllä, heppua alettiin helleenien keskuudessa pitää kovinkin kreikkalaisena sen jälkeen, kun hän oli valloittanut puolet tunnetusta maailmasta ja kehtasi vielä itkeä, ettei ehtisi valloittaa muita taivaankappaleita. Muiden supertähtien tapaan myös Aleksanteri Suuri eli hektistä elämää ja lopulta hän kuoli Babylonissa vähän yli 30-vuotiaana ryypättyään kuukauden kuolleen poikaystävänsä (jonka sattui itse tappamaan) muistolle.

Kun Aleksanteri oli ensin rikkonut paikkoja pitkin Lähi-itää, jäi hänen seuraajiensa kontolle eri maiden korjailu. Koko itäisen Välimeren alueelle muodostuikin joukko kreikkalais-makedonialaisen yläluokan johtamia valtakuntia. Hallitseva yläluokka kehitti hellenistisen kulttuurin, jossa se sulautti kreikkalaiset ja paikalliset seksuaaliperversiot yhteen innovatiivisella tavalla. Hellenistinen aika päättyi, kun roomalaiset viettelivät Kleopatran (tai miten päin se nyt olikaan), saivat haltuunsa hellenistisen Egyptin ja totesivat, ettei heillä ollut paikallisiin perversioihin enää mitään lisättävää. Niinpä roomalaiset (ja etenkin heidän keisarinsa) päättivät omaksua ne muitta mutkitta.

Länsimainen kulttuuri[muokkaa]

Ainoa asia, joka sinun tästä artikkelista tulee muistaa, on antiikin eri pylväsjärjestelmät: ylärivi – doorilainen (1. oik.); keskirivi – joonialainen (oik. roomalaistyyppinen, vas. kreikkalainen); alarivi – korinttilainen (vas.). Lisäksi ylärivissä vasemmalla kaupan päälle toskanalainen ja alarivissä oikealla komposiitta. Näiden osaaminen on paljon oleellisempaa kuin joidenkin hölmöjen sotien, taloudellisten kriisien tai muun sellaisen trivian hallinta.

Kaikki tietävät, mitä roomalaisten matkinnasta seurasi – rappio, irstailu ja valtakunnan tuho. Tälle perustalle rakentuu koko länsimainen kulttuuri, jonka tuotetta on kaikki se, mikä mahdollistaa sinulle tämän artikkelin lukemisen juuri nyt. Kreikkalaiset laskivat länsimaisen kulttuurin peruskiven ottamalla ensisijaisiksi arvoiksi yksilön, järjen ja seksuaalisen liberalismin. Kaikki myöhemmät länsimaiset yhteiskunnat ovat olleet eri tavoin tasapainotettuja variantteja näiden arvojen yhdistelmästä. Yleensä järjen asema on tavattu jättää vähemmälle huomiolle ja sen sijaan on painotettu seksuaalista liberalismia. Juotuaan liikaa viiniä kreikkalaiset kuitenkin tulivat unohtaneeksi, kuinka suurin osa heidän keksinnöistään (kuten esimerkiksi demokratia) toimii. Siksi moderni Kreikka onkin poliittisesti korruptoitunut hotellihelvetti, jossa jalot ja sopusuhtaiset nuorukaiset eivät kilvoittele stadionilla, vaan jossa lihavat, karvaiset, harmaahousuiset ukonrahjukset siemailevat ouzoa nauraessaan saksalaisille, jotka palaavat merkityltä uimarannalta punaisina kuin ravut, tajuamatta lainkaan, että molemmat ovat tulosta siitä, että antiikin aikana samalla alueella asui väkeä, jolla oli liikaa vapaa-aikaa ja sopivasti viiniä.

Leuhkoja kreikkalaisia[muokkaa]

Katso myös[muokkaa]