Anglikaaninen kirkko

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anglikaaninen kirkko on perimmiltään "Haluan panna tätä naista" -kirkkokunta. Huomaa teologisesti vakuuttava syväänuurrettu kaula-aukko.
DramaticQuestionMark.png
Tiesitkö, että...
...anglikaaninen kirkko pitää Charles Darwinin ruumista panttivankina Westminster Abbeyssä? Jos ateistinen evolutionisti haluaa ottaa itsestään kuvan profeettansa haudalla, ei tämä onnistu, koska anglikaaninen kirkko on kieltänyt tämän.

Anglikaaninen kirkko on maailman kolmanneksi suurin kristillinen kirkkoyhteisö, jossa on lähemmäs 80 miljoonaa jäsentä. Kuten kaikki uskonnot, se on saavuttanut asemansa olemalla rationaalinen, ytimeltään uskottava ja hyvin perusteltu. Uskonnot eivät saa suosiota sen mukaan miten paljon määrällisiä väkivaltaperusteita ne käyttävät vaan miten laadullisia heidän muut argumenttinsa ovat.

Anglikaanisen kirkon synty[muokkaa]

Anglikaanisen kirkon syntykin on hyvin perusteltu. Henrik VIII halusi seksiä Anne Boleynin kanssa, mutta tämä ei miellyttänyt Paavia. Anglikaanisen kirkon nimi johtuu siitä että Henrik VII haki lakitekniseen ongelmaansa kulmaa (angle) saadakseen seksiä enkelimäiseltä (angel) naiselta.

Katolinen kirkko oli sitä mieltä että tämänlaiset heteroseksuellit asiat mädättävät kirkon pysyvät arvot ja johtavat arvotyhjiöön. Se oli erityisen huolissaan siitä että kirkollisten johtajien tuli katolisuudessa elää selibaatissa. Mutta anglikaanisen kirkon johtaja halusi murtaa tämän perinteen ja harjoittaa turmeluksellista heteroseksuaalisuutta kirkollisesta asemastaan huolimatta. Niinpä Henrik irrotti Englannin kirkon katolisesta kirkosta vuonna 1534 ja teki kuten itse halusi. Englannin kuninkaasta tuli kirkon johtaja.

Kirkkon johdossa on myös Canterburyn arkkipiispa, jolla on merkittävä rooli anglikaanisen kirkon harjoittaman heteroseksualisaation levittämisessä. Aistillista kulmaa voi hakea Geoffrey Chaucerin profetaalisista "Canterburyn tarinoista". Tämä voi taustoittaa sitä miksi anglikaaninen kirkko on niin seksistinen.

Anglikaanisen kirkon teologia[muokkaa]

Anglikaanisilla kirkoilla ei ole erillisiä tunnustuskirjoja ja tätä kautta sen suhde dogmatiikkaan on juuri sellainen kuin voi odottaa miltä tahansa yhden asian liikkeeltä, tässä tapauksessa siis Anne Boleynin panemisen. Kuitenkin opillisesti anglikaanisen kirkon opit ovat sidoksissa "Raamattuun", etenkin "Laulujen lauluun". Merkittävässä roolissa ovat myös monet ei-jumalisen henkeytyksen alla tehdyt teokset kuten "The Book of the Common Prying" ("Yleisen tirkistelyn kirja") ja "Lambeth's Threesome" ("Lambethin kolmiyhteinen kiva".) Kokonaisuus näyttää siltä kuin satunnaisia luterilaisia, kalvinistisia ja katolisia uskondogmeja olisi heitetty yhteen siinä järjestyksessä missä ne sattuivat tulemaan Henrik VIII:a vastaan hänen hakiessaan uskontoaiheisia aforismeja sen ajan internetistä, kirjastosta.