Aleksis Tsipras

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sandglass vermin .svg Päivitystä kaivataan!
Tämä artikkeli ei ole ehkä paskaa, mutta se kaipaisi kipeästi päivittämistä.
Ole siis reippaampi kuin se, joka lisäsi tämän laatikon tähän, ja tuo artikkeli tähän päivään.
Aleksis Tsipras
Αλέξης Τσίπρας
Alexis Tsipras Syriza.JPG
Tsipras latelee hulvattomia natsivitsejä virkaanastujaispuheessaan.
Kreikan pääministeri
vallassa 26. tammikuuta 201527. elokuuta 2015
edeltäjä Antonis Samaras
seuraaja Vassiliki Thanu-Khristofilu
syntyi 28. heinäkuuta 1974
Ateena
kuoli
puolue SYRIZA (ΣΥΡΙΖΑ)

Aleksis Tsipras (Αλέξης Τσίπρας, s. 1974) (lausutaan suomeksi: Aleksi Sippas) on euroalueen epäsuosituimpia kierteleviä populisteja ja aikakautensa huomattavimpia kreikkalaisia kuplia, joka toimi Kreikan pätkäpääministerinä tammikuusta 2015 saman vuoden elokuuhun. Hänellä on valtava natsikorttien kokoelma. Tsipras johdatti SYRIZA-puolueensa voittoon ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa puhumalla niin paljon läpiä päähänsä, että sisältä vapautunut taikinamassa vaikeutti lauttaliikennettä Aigeianmerellä useiden viikkojen ajan. Tsipras on luvannut korvata Kreikkaa vuosikaudet hallineen kleptokratian uudella ja raikkaalla kakistokratialla. Hän on luvannut häivyttää Kreikan koko valtionvelan olemattomiin, hommata ilmaiset sähköt ja joukkoliikenteen sekä eliminoida työttömyyden. Konkreettisena ehdotuksena kaiken tämän rahoittamiseksi Tsipras on esittänyt, että ministerit luopuvat virka-autoistaan, mistä syntyykin vuositasolla jo varmaan sadantuhannen euron säästö. Toinen Tsiprasin ratkaisuehdotus Kreikan taloustilanteen kohentamiseksi on ruikuttaa Angela Merkelille siitä, miten kurja hemmo Hitler oli. Tsiprasia on mainittu karismaattiseksi johtajaksi, jolla on rocktähden elkeet. Useimmat hänen poliittiset ideansa ovat myös niin laadukkaita, että ne olisi voitu ottaa suoraan keskitason rockartistin pöytäpuheista.

Viestinnällisesti Tsipras on hyvin peruskreikkalainen tapaus: hän lupaa Ateenassa aivan eri asioita kuin Brysselissä, selittää täydellisesti toisistaan poikkeavia totuuksia keskustelukumppanista riippuen, eikä koskaan suostu keskustelemaan siitä, mistä kaikki muut haluaisivat keskustella. Kun PASOK haluaa puhua konkretiasta, Tsipras ryhtyy puhumaan ideoista ja lapsuusmuistoistaan. Kun Jean-Claude Juncker haluaa keskustella Kreikan avustuspaketin deadlinesta, alkaa Tsipras pupeltaa ulkopolitiikasta ja munakoisomaan aidoista. Kun Wolfgang Schäuble haluaa jutella talouspolitiikasta, käynnistää Tsipras vetistelyn Adolf Hitleristä.

Kovana feministinä tunnetun Tsiprasin hallituksesta ei sattunut löytymään yhtään varsinaista ministerinpestiä naispuoliselle henkilölle, mutta toisaalta eipä kukaan odota hallituksen pysyvän koossakaan kovin pitkään, joten kyse lieneekin kohteliaasta eleestä naisten pätkätyösuhteiden vähentämiseksi. Radikaalivasemmistolainen ateisti Tsipras valitsi välittömästi vaalituloksen julkistamisen jälkeen hallituskumppanikseen itselleen unelmapariksi sopivan oikeistokonservatiivis-kansallismielis-ortodoksisen Riippumattomat kreikkalaiset -puolueen (Ανεξάρτητοι Έλληνες, ANEL), jolle tärkeitä asioita ovat monikulttuurisuuden ja homoseksuaalisuuden vastustaminen, koulujen opetusohjelmien saattaminen yhteensopivaksi ortodoksisen kirkon kantojen kanssa ja naapurimaa Makedonian kiusaaminen. ANEL-koalitiopartnerin vuoksi Tsipras, joka saarnasi äänensä käheäksi siitä, miten ulkomaat eivät saa uuskolonialistisesti määräillä itsenäisiä kansakuntia, on nyt vastustamassa Makedonian oikeutta kutsua itseään Makedoniaksi. Tsiprasin puolustusministeri, ANELin puheenjohtaja Panos Kammenos, on sitä mieltä, että ”saksalaiset uusnatsit hallitsevat Eurooppaa”.[1][2]

Tsiprasin johtamaa hallitusta ei voi syyttää ainakaan saamattomaksi tai hitaaksi. Se näet toteutti noin viikossa tavoitteen, jonka saavuttamisessa meni Suomessa Kataisen-Stubbin hallitukselta enin osa vaalikaudesta – maan luottoluokitus tipahti pykälän. Muita Tsiprasin hallituksen ripeän toiminnan saavutuksia oli onnistua valituttamaan Kreikalle presidentti. Kreikassa presidentin valitsee parlamentti, ja SYRIZA kaatoi Tsiprasin johdolla vuoden 2014 joulukuussa kerta toisensa jälkeen Samarasin hallituksen virkaan esittämän keskustaoikeistolaisen Nea Dimokratia -poliitikko Stavros Dimasin nimityksen – valituttaakseen itse valtaan päästyään virkaan keskustaoikeistolaisen Nea Dimokratia -poliitikko Prokopis K. Pavlopulosin. Tällaiselle manööverille on melko varmasti jokin kreikkalainen nimitys; useimmille poliittisen tekopyhyyden aktioille on, sillä useimmat niistä on keksitty Kreikassa.

Tsipras otti valtiovarainministerikseen itäisen Välimeren luonnehäiriöisimmän taloustieteilijä Gianis Varufakisin, joka on aiemmin neuvonut mm. Georgios Papandreun kaltaisia talousmestareita ja myös videopelifirmoja. Yhdessä kaksikko on laatinut Kreikan velkaneuvotteluihin raikkaan vetkuttelustrategian, jossa mitään asiallisia hommia ei tehdä, kokouksiin tullaan valmistautumattomina, suhataan taksilla ympäri Brysselin Atomiumia stereot täysillä, toimitetaan luvatut esitykset viikko yhdessä sovitun deadlinen jälkeen ja muutoinkin perseillään kuin huominen ei koskaan tulisi. Touhu on ollut sellaista, että eräät salaliittoteoreetikot ovat pohtineet, onko Tsiprasin ja tämän änkyräkommaripuolueen tavoitteena alun perinkin vain saada Kreikka ulos euroalueesta tavalla, joka näyttäisi tavoitetta vastustavan helleenienemmistön näkökulmasta siltä, että se olisi kaikkien muiden paitsi Kreikan syytä. Kun neuvotteluja oli käyty Tsiprasin SYRIZA/äärioikeistokoalition voimin noin puoli vuotta, oli valmiina jollain ihmeen konstilla vielä vähemmän kuin aloitettaessa, mutta ainakin Tsiprasin hallitus on onnistunut romahduttamaan Kreikan ennestäänkin vaatimattoman verokertymän. Kun paine alkoi käydä kesäkuun lopulla kovaksi arviolta 50 000 tuloksettoman "viime hetken" hätäkokouksen jälkeen, petti Tsiprasin kantti, ja hän ilmoitti Kreikan järjestävän arviolta yhden (1) viikon (7 vrk) varoitusajalla kansanäänestyksen Kreikan uudesta lainaohjelmasta oman uskalluksen ja poliittisen vastuun anemisessa puutostilassa. Näin siitäkin huolimatta, että tarkoitus on äänestää esityksistä, joista ei ole euroryhmässä edes sovittu, että kansalaiset eivät ymmärrä äänestyksen sisältöä, jota ei myöskään ole olemassa, ja että äänestyksen aikataulu on naurettava. Tämän nerokkaan päätöksen jälkeen kreikkalaiset tekivät johtopäätökset ja lähtivät nostamaan säästönsä pankeista ennen kuin Tsipras konvertoi ne suklaadrakmoiksi, kolhoosioliiveiksi tms. arvottomaksi.

Kansanäänestyksessä kreikkalaiset hylkäsivät päättyneen lainaohjelman rauenneet ehdot, ja elvisteltyään tämän voittonsa kanssa viikon verran päätyi Tsipras tuomaan pöytään esityksen, joka oli Kreikalle tiukempi ja kuristavampi kuin se esitys, joka hänen yllytyksestään oli hylätty. Tämä ei kuitenkaan ole petkuttamista tai tunarointia, sillä Tsipras ei edelleenkään suostunut käyttämään solmiota. Elokuussa 2015, oltuaan vallassa puoli vuotta ja epäonnistuttuaan surkeasti kaikessa, mitä oli luvannut saavuttaa, jätti Tsipras eroilmoituksensa valmistautuakseen ennenaikaisiin vaaleihin. Innokkaaksi feministiksi itseään mainostanut Tsipras sai sentään vertauskuvalliseen hattuunsa sen sulan, että järjesti Kreikalle ensimmäisen naispuolisen pääministerin, kun Areiopagin presidentti Vassiliki Thanu-Khristofilu nimitettiin väliaikaiseksi pääministeriksi. Se olikin paljon helpompaa kuin vaivautua nimittämään omaan hallitukseensa naisia millekään merkityksellisille paikoille. Tsipras lähti hakemaan ennenaikaisista vaaleista uutta mandaattia luottaen kreikkalaisteen moneen kertaan osoitettuun taipumukseen rakastaa häviäjiä ja tunareita yli kaiken.

Tsipras on nimennyt nuorimman poikansa Che Guevaran, argentiinalaisen sissin ja kanonisoidun hipsterimarxistin, mukaan. Solmiota Tsipras ei ikinä käytä, sillä se on riistävän riistokapitalistisen riistäjän tunnus, joka sotii tarkasti mietittyä rock-estetiikkaa vastaan.

Katso myös

Viitteet

  1. http://www.theguardian.com/world/2015/jan/27/greece-alexis-tsipras-syriza-cabinet
  2. Saksan liittopäivävaaleissa 2013 uusnatsien Nationaldemokratische Partei sai 1,5 % äänistä eikä yhtään paikkaa. Euroopan parlamentin paikoista 1/751 on saksalaisten uusnatsien hallussa vuodesta 2014 alkaen.