Alaveteli

Alaveteli (ruots. Underdrog) on nykyinen Suomen kunta Pohjanmaalla. Alaveteli liitettiin omaksi kunnaksi vuoden 1969 alussa. Tuolloin Alavetelin asukkaista 67% oli ruotsinkielisiä, 7% suomenkielisiä, 1% omakielisiä ja 28 % kaksikielisiä. Alaveteli on hyvin eristäytynyt ulkoiselta maailmalta ja sen olemassaoloa epäillään. Kiitos sateliittikuvien on jotenkuten pystytty todistamaan sen sijaitsevan Teerijärven, Kruunupyyn ja Kokkolan välillä.

Alavetelin läpi virtaa Perhonjoki, jonka varrella on havaittu laituri.

Alueella on melkein 1700 asukasta ja keskustana toimii nykyisin Café 13 (tai paikalliset tuntevat sen nimellä: Trettån). Trettånissa on nykyään jopa mahdollista juoda olutta. Alavetelin läpi virtaa Perhonjoki, jonka varrella on havaittu laituri. Sen alkuperäiseksi rakentajaksi arvellaan Matts Johansson Lillhongaa, ainakin tekniikan perusteella. Saman miehen kerrotaan suunnitelleen myös paikallisen kirkon joskus 1700-luvulla. Alavetelissä on myös useita järviä kuten Strande, Gråsteine, ja Loulusjärvi. Alueen maataloudesta sekä muusta elinkeinoista vastaavat paikalliset maatalousyrittäjät.

Alaveteliin on jopa rakennettu kirkko. Siihen mahtuu noin 500 henkilöä. Malliltaan se on ristikirkko. Siellä toimii evankelisluterilainen Alavetelin seurakunta. Myös viita salaperäistä toimintaa on myös havaittu jo kauan.

Alavetelin "turistikeskuksen" kahvila ruuhka-aikana

Seljesjärven rannalla, Seljesharjun päässä, sijaitsee "turistikeskus", jossa on leirintäalue (jolla nimellä sitä aikoinaan kutsuttiin), kahvila (aukioloajat 10-11 päivällä arkipäivisin, viikonloppuisin 11-13 päivällä), uimaranta (vaatii erillisen luvan), veneenvuokrausta (kusetusta) ja mahdollisuus urheilukalastukseen (maksa ensin, nyt voit poistua). Turistikeskuksen omistaja vaihtuu aina yhden vuoden pestin jälkeen kyllästyttään yksinolosta. Seljesjärvi on muutaman hehtaarin kokoinen ja siihen istutetaan joka vuosi 2-3 kg särkeä. Sen jälkeen on mukava kusettaa turisteja väittämällä järven olevan "täynnä kalaa". Vuosittain toukokuussa järjestettävistä "Lohenkalastuskauden avajaisista" on muodostunut epäsuosittu tapahtuma, viimeksi vuonna 2006 havaittiin kala joka harmillisesti todettiin kuolleen. Tämä silti nosti monen uskomuksen siihen että kalaa vielä voi löytyä. Toinen vuosittainen perinne on Nedervetilvikå. Nedervetilvikåssa myydään vanhaa tervaa sekä isoisän villapaitoja.