Adolf Ehrnrooth

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Su-uammi vvvvoittti ssssodann”
~Ehrnroothin vakiolausahdus

Adolf Erik Ehrnrooth (s. 9. helmikuuta 1905, Helsinki - k. 26. helmikuuta 2004, Turku) oli suomalainen kenraali ja sotasankari. Hän oli myös tunnetusti kunnian mies, sekä Suomen kuuluisimpia sotaveteraaneja. Ehrnrooth tunnettiin toisen maailmansodan taisteluiden sankarina ja itse lanseeraamansa "tammenlehväsukupolven" itse itsensä nimittäneenä edustajana. Ehrnrooth kammettiin 1990- ja 2000-luvuilla toistuvasti kannustamaan suomalaisia jääkiekkoilijoita, mikä onnistui, koska hän ei herrasmiehenä osannut sanoa ei sillä tavalla, että Kalervo Kummolakin olisi sen ymmärtänyt. Myöhemmin, kun jalkaväenkenraali oli jo liian heikko tai vainaa tekemään vastarintaa, kärrättiin euro- ja kansainvälisyysmyönteistä kansallissankaria pyhäinjäännöksineen kaikenlaisten klanipäiden retorisissa pippaloissa, mutta Ludendorffia hänestä ei milloinkaan sukeutunut.

Talvisota[muokkaa]

Talvisodassa Ehrnrooth osoitti sankariutensa ja isänmaallisuutensa. Eräässä taistelussa puna-armeijan panssarivaunut jyräsivät kohti suomalaisten asemia. Silloin Ehrnrooth otti kiväärin muutamalla panoksella, ja ampui useita venäläisiä. Panssarit kuintenkin vyöryivät eteenpäin, ja Ehrnrooth hyppäsi ratsunsa selkään, ja lähti pelottomasti ja urheasti kohti panssarivaunuja. Vaunujen lähellä Ehrnrooth hyppäsi hevosensa selästä yhden tankin päälle ampuen koko miehistön. Seuraavalla hetkellä hän meni panssarin sisään, ja tuhosi sillä loput vihollisen 40 panssaria.

Jatkosota[muokkaa]

Jatkosodassa Ehrnrooth oli jo suosittu miestensä keskuudessa. Etenemisvaiheessa Ehrnroothin johtama 8-henkinen partio hyökkäsi puna-armeijan hallussaolevalle kukkulalle, joka oli täynnä kk-asemia ja kranaatinheittimiä. Kohta heitinsade osui suomalaisten kohdalle. Ehrnrooth kuintenkin päätti, ettei hänen partionsa kärsisi yhtään menetyksiä. Niinpä kuintenkin yhdeltä suomalaissotilaalta lähti pää irti kranaatin seurauksena. Ehrnrooth huomasi tämän, ja teippasi jesarilla pään takaisin kiinni mieheen, ja käski tämän jatkaa taistelua. Ehrnrooth ja hänen partionsa valtasikin tämän kukkulan tappioitta.

Ehrnrooth teki urotekoja. Yksi kuuluisimmista sodassa suoritetuista uroteoista johti hänen haavoittumiseensa kesällä 1941, kun vihollisen tarkka-ampuja yritti tappaa erään suomalaiskenraalin. Juuri tarkk'ampujan laukaistessa Ehrnrooth heittäytyi pelottomasti luodin tielle pelastaen kenraalin hengen. Vaikka luoti osui Ehrnroothia vakavasti, hän nappasi maasta kiväärin ja ampui lonkalta viholliskytän.

Tukevan Pervitiini-lääkityksen voimalla Ehrnrooth saatiin kuitenkin takaisin rintamalle heilumaan. Jatkosodan loppuvaiheessa pensasneuvostoliittolaisten vyöryttäessä voimalla päin suomalais(-saksalais-)asemia alkoi suomalaisrintaman yhtenä suosituimpana manooverina yleistyä taistelutäyskäännös. Tässä tilanteessa, eittämättä Adolfin suurimpiin urotekoihin lukeutuu myös hänen SuurMiäsmäistä peräänantamatonta taistelutahtoa osoittama strateginen harkinta, kun hän komentokorsuun yksikköjensä perääntymisistä viestin saatuaan määrisi reippaan tykistökeskityksen kohti omia asemiaan taistelumoraalin kohottamiseksi.

Urheiluvuodet[muokkaa]

Sotien jälkeen Ehrnrooth haki elämälleen uutta suuntaa urheilusta. Lajikseen hän valitsi kenttäratsatuksen, esikuvansa Marskin tavoin. Uutteran harjoittelun ja kurinalaisten elintapain, hänen onnistui kivuta kansainväliselle tasolle ennätyksellisen nopeasti. Ehrnrooth tuli valituksi v.-48 Lontoon olympiajoukkueeseen. Ratsukko oli kiistaton ennakkosuosikki, mutta onneton yhteensattuma pilasi mahdollisuudet. Valmennusaikoina Ehrnrooth oli miltei tyystin pidättäytynyt kirkkaasta-alkoholista ja korvannut sen kannabistuotteilla. Pahaksi onnekseen hän löysi kilpailualueelta oudonmallisia sieniä, joita koemielessä syötti hevoselleen. Hevosen riehakas käytös rohkaisi Ehnroothia syömään niitä itsekin kohtalokkain seurauksin. Seuranneessa hallusinaatiossa hän koki olevansa nälkiintynyt intiaani ja tuli syöneeksi oman kilpahevosensa. Tapaus oli ennennäkemättömän kova kolaus suomalaiselle sotilasurheilulle, päättäen Ehrnrootin lupaavasti alkaneen urheilu-uran.

Perhe[muokkaa]

Räväkän nuoruuden vaihtuessa seesteiseen aikuisuuteen 54-vuotias Ehrnrooth katsoi olevansa kypsä solmimaan avioliiton. Puoliso, jyllantilainen karjakko, löytyi Anttilan postimyynnistä. Akka Tanskasta ja pössykät Tikkakoskelta, kuului ammattiupseerin motto. Morsiamen toiveiden mukaisesti lapset saatiin Suomi–Neuvostoliitto-seuran suosiollisella avulla Uhtuan orpointernaatista. Varsinkin pojasta nuori isä odotti paljon. Pojan pää pestiin päivittäin immakilla, koska suvun kenraalit olivat aina olleet kaljuja. Äiti ei astunut julkisuuteen vedoten huonoihin hampaisiin. Tyttäristä ei ole mitään kerrottavaa.

Harrastukset[muokkaa]

On luonnollista harrastaa veneilyä, jos veden äärellä saa asua, mutta harvempi meistä valmistaa kulkuneuvonsa itse kuten kenraali Ehrnrooth. Ensi alkuun veneitä syntyi puusta, mutta jo varhain materiaaliksi valikoitui lasikuitu. Puuntyöstö tuntui korsunveistolta eikä hobby saa muistuttaa viranhoidosta tuumaa laminoinnin mestari. Välillä toteutetut alumiinikokeilutkin hitsauksineen toivat mielleyhtymän liekinheittimestä ja napalmiskuista. Mutta lasikuidusta veneitä rakentaa hilpeinmielin. Salaisuus on siinä ettei käytä hengityssuojainta vaan antaa hartsihuurujen vapaasti virrata elimistöön. Jo parin tunnin puuhailu liuotinhöyryissä auttaa unohtamaan arkihuolet ja vapauttaa estoista.

Kulkuneuvot[muokkaa]

60-luvulla taltioidussa haastattelussa avomielinen ja kevyesti päihtynyt suomalainen korpisoturi tilitti tuntojaan liikenteestä ja kulkupeleistä ylipäätään. Pääosin matkat taittuivat jalan: suomalaisella sotilassappaalla, saksalaisessa kun on liikaa ropisevia nauloja - mokomaa preussilaista koketeerausta. Keskipitkänmatkan kulkimena mammapyörä on ylittämätön, ei vaaraa puhallusratsioista eikä iske munia tankoon kuten miestenmallissa. Pitkät taipaleet kuten viinakauppareissut ja upseerikerholla rymyämiset hoituvat tuulen-nopeudella Tunturi automat mopedilla. Automaatti siksi ettei pontikkapannun syöksytorvessa repeytyneellä kädellä kytkintä voi käyttää. "Poliiseja pitää varoa, mutta aina on pakoon päästy", käkättää kenraali, ja lupaa syksymmällä lisää nopeutta kunhan saa asennettua Salosen teharin. Paroni Saariselta saa myös oivia viritysvinkkejä. Autoa taloudessa ei ole eikä tule. Viime sodat opettivat ettei auto sovi maamme olosuhteisiin. Muistammehan esim. Raatteen motin, jonne puna-armeijan tuhannet moottoriajoneuvot upposivat hankeen. Lapin sodassa Saksalaiset hyytyivät kelirikon pehmittämille teille Mersuineen. Hevosista ei kenraali suostu edelleenkään keskustelemaan, syynä lienee ammoiset tapahtumat Lontoossa.

Viimeiset vuodet[muokkaa]

Viimeiset vuotensa Ehrnrooth asui Turun liepeillä huvila-asutuksesta tunnetussa saaressa. Tuon ajan kesänviettäjät tuntevat vieläkin puistatuksia muistellessaan noita aikoja. Sota, päihteet ja epäsäännöllinen elämä oli tehnyt tehtävänsä. Kenraalin psyyke oli lopullisesti pettänyt. Ehrnroothin outoihin tapoihin kuului muistella mennyttä urheilu-uraansa pukeutumalla vanhaan olympia-asuunsa. Piukat valkeat ratsastushuosut jalassa hän "ratsasteli" pihanurmilla naisten ja lasten kauhuna. Hevosenvirkaa toimitti vanha varsiluuta. Niin ikään öiset ampumasessiot olivat omiaan luomaan levottomuutta. Aseet oli vallesmanni vienyt mennessään, mutta kun oksankarahka kourassa karjuu LAUKAUS, LAUKAUS kenraalin komentoäänellä niin on sillä omanlaisensa efekti. Uuden vuosituhannen alussa Ehrnrooth katosi mystisesti. Jälkikoirat eiväkä naaraukset tuottaneet tulosta. Perhe oli ymmällään. Hätäisimmät tuomitsivat suuren Suomalaisen poisnukkuneeksi, mikä lienee turha toive. Erään lähteen mukaan hänet on nähty Maskun Siwassa Elviksen seurassa. Olivat ostaneet sardiineja täkykaloiksi ja kyselleet tietä Rivieralle.