Aarne Juutilainen

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Marokon Kauhusta.

Kapteeni Aarne Edward Juutilainen (18. lokakuuta 1904 – 12. maaliskuuta 1998, Ranskan Guayana) tunnettiin ehkäpä tunnetuimpana Suomen Ranskan muukalaislegioonan soturina, joka järjesti käytännön tasolla yksin talvisodan Kollaan puolustuksen. Vähemmän tunnettua on se tosiasia, että hän jätti itsestään jälkeensä kaksoisolennon 1940 Suomeen ja painui Ranskan muukalaislegioonaan takaisin.

Talvisodan jälkeen jäi kaksoisolento[muokkaa]

Top Secret.png
Tämä artikkeli tai osio sisältää huippusalaiseksi luokiteltua tietoa, ja sen tuhoaminen ja levittely voivat johtaa vakaviin seurauksiin!
Tribut to the Captain Aarne Juutilainen 2007

Talvisodan jälkeen maan viranomaiset eivät päästäneet legendaarista sotilasta poistumaan Ranskan muukalaislegioonaan takaisin. Käytännön miehenä Marokon Kauhu järjesti itselleen yhden kaksoisolennon, ja poistui maasta Tanskan prinssi Åken henkilökohtaisella avustuksella legioonaan takaisin jättäen samanaikaisesti Suomeen innokkaan kaksoisolennon. Veteraanit olivat tutustuneet toisiinsa Marokon siirtomaa sodassa 1930-luvulla aikaisemmin ja tulivat hyvin toimeen keskenään.


Pakomatka Suomesta 1940 Ranskan Guayanaan[muokkaa]

Kapteeni Aarne Juutilainen tähyää Kollaanjoella vuonna 1941 taas ...

Pakomatkalla legioonaan Ranskassa Marokon Kauhu ja Tanskan prinssi Åke joutuivat todistamaan Saksan suurhyökkäyksen Ranskaan; prinssi Åke ei kuollut 1940 vaan pakeni eri vaiheitten kautta yhdessä Marokon Kauhun kanssa Etelä-Amerikkaan Ranskan Guayanaan. Marokon Kauhu asui Etelä-Amerikassa koko sodan ajan ja toimi Ranskan muukalaislegioonan tukikohdassa erityistehtävänään naapurimaa Brasilian tuntemattomien viidakkoalueiden kartoitus sotilaskäyttöön.

Kolmannen Valtakunnan konsulttina[muokkaa]

Kolmannen valtakunnan johtajien edustajat ottivat ko. Ranskan muukalaislegioonan tukikohtaan Vichyn Ranskan marsalkka Pétainin kautta yhteyttä. He olivat sodan viime vuosina erityisen kiinnostuneita Brasilian kartoittamattomista viidakkoalueista, jotka soveltuisivat sotilaskäyttöön. Tässä vaiheessa Ranskan muukalaislegioonan kapteeni antoi selvityksen Saksalle tukikohtien rakentamismahdollisuuksista. Varusteluministeri Albert Speer olikin hyvillään asiasta ja lähetti 2000 miestä Akakoriin, mistä tuli saksalaisten tukikohta Brasilian viidakkoon.

Onttoon maahan[muokkaa]

Sodan loputtua Marokon Kauhu vetäytyi Etelä-Amerikkaa pitkin ja Antarktiksen kautta Onttoon maahan maan alle, missä hän tapasi arjalais- ja germaaniveljiään, jotka olivat asuneet jo kymmeniä tuhansia vuosia Ontossa maassa. Tiettävästi hän poikkesi sieltä vain muutamia kertoja pois Francon Espanjan El Alamilloon tapaamaan Kollaan aseveljeään vapaaherra Carl von Haartmannia. 1980-luvulla von Haartmannin hautajaisten jälkeen hän siirtyi kuitenkin Ranskan Guayanaan pysyvästi asumaan, missä kuoli Agarthan ja onton maan salaisuudet syvästi tuntien 12. maaliskuuta 1998.

Lähteet[muokkaa]

  • The Prince Åke of Denmark, Ladislas Farago, Simon & Schuster 1975
  • Slag i slag, Carl von Haartman, Otava 1972
  • Marokon Kauhun muistelmat (Jukka L. Mäkelän henkilökohtainen arkisto)