Ero sivun ”Edvard Grieg” versioiden välillä

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
p (Ees yks otsikko tuohon)
(Käyttäjä tyhjensi artikkelin)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:EdvardGrieg1.jpg|thumb|Edvard "Masentunut [[Einstein]]" Grieg]]
 
 
'''Edvard "Einstein" Grieg''' oli [[norja]]lainen [[turska]]npyytäjä, ydinfyysikko ja säveltelijä.
 
 
Grieg syntyi silloin kun syntyi ja aloitti säveltämisen jo leikki-iässä kiusaten vanhempiaan tauottomalla piccolohuilun lurituksella. Tälle instrumentille Grieg myös sävelteli suurimmat teoksensa, kuten oopperan ''Taikapiccolo'', jota on joskus myös [[plagiointi|plagiaatiksi]] väitetty. Kukaan ei ole kuitenkaan vaivaantunut tarkemmin tutkimaan tätä seitsemälle piccolohuilulle, patarummuille, triangelille ja kontratenorille sepustettua kuusituntista piinaa.
 
 
Griegin toinen tunnettu teos on näytelmällinen orkesterisarja "Pehr kynti", kuuluisimpana osanaan laajalti haukuttu "Vuorenpeikkojen tanssi". Yleisesti kuitenkin epäillään Griegin keksineen koko kuumehoureisen tanssin omasta päästään, mikä sinänsä on jo melkoinen tunnustus. "Vuorenpeikkojen tanssi" onkin aivan käypää soittoäänitasoa, ainakin ilmaistuotteena.
 
 
"Pehr kynti" saavutti ensiesityksessään vuonna 1874 yllättäen suuren suosion, tosin pitkälti ilmaisen turska-ja juomatarjoilunsa johdosta. Tältä ajalta on peräisin myös teoksen monimutkainen esityskäytäntö, johon tottumattomammat Griegin kuuntelijat on syytä tarkemmin perehdyttää:
 
 
Grieg sävelteli myöhempinä vuosinaan vielä muitakin rallatuksia, mutta niitä ei ole kukaan koskaan kuullut eikä haluakaan kuulla.
 
 
Vaikka Griegin musiikkia on tapana haukkua ja halveksua kaikkialla maailmassa, löytyy sille myös joitakin puolestapuhujia. Yksi heistä on [[Matti Nykänen]], jonka mukaan "Pehr kynti on paras maistamistani baleteista".
 
 
==Pehr kynti==
 
"Pehr kyntin" ensimmäinen osa "Aamutunnelma" alkaa Griegille ominaisen tökeröön tapaan piccolo-soololla. Huilun piipittämä melodian tekele on sen verran merkityksetön ja korni, että yleisesti konserttiyleisö vaivaantuu paikalle vasta toisen osan alkuun. Alusta asti kuunnelleita kokeneemmat musiikinharrastajat/tuntijat katsovat pahasti. Kuuluisa [[natsi]] ja [[kapellimestari]] [[Herbert von Karajan]] ei vaivaantunut edes johtamaan kyseistä kappaleen irvikuvaa, vaan antoi orkesterin räpeltää osan läpi omin nokkinensa.
 
 
Toinen osa "Aasin kuolema" on tapana kuunnella terästetyn kahvikupposen ja paistetun turskan äärellä. Ruoka tarjoillaan usein istumapaikoille, mutta halvimman kategorian lippuihin ei välttämättä sisälly lainkaan palvelua. Heppoisa sävelmä on tapana soittaa mahdollisemman hiljaa ja yhdentekevänä taustamusiikkina sen puutteet jäävätkin lähes vaille huomiota.
 
 
Kolmantena osana "Anitran tanssi" on koko teoksen pidetyin osa: voihan katsoja keskittyä musiikin sijasta joskus jopa mukavan viihdyttävään "koreo"grafiaan. Joissakin toteutuksissa tämä osa tosin nostaa "Pehr kyntin" suositusikärajaa. Ehdottomasti tunnetuin Anitra kautta aikojen on ollut [[Marilyn Monroe]]. Karajan tosin arvosti enemmän [[Pamela Anderson]]in esitystä.
 
 
Teos loppuu loppuunkuluneeseen "Vuorenpeikkojen tanssiin" jonka jälkeen on tapana mielenosoituksellisesti jättää aplodit väliin. Muutama ''Mitä paskaa'' -huuto kuuluu sen sijaan erottamattomana osana jokaiseen onnistuneeseen esitykseen. Joskus saatetaan pyytää uudelleen esitettäväksi "Anitran tanssia", mutta yleensä konserttiyleisö on liian päissään ja tylsistynyt muistaakseen tehdä tätä. Etiketin mukaisesti kapellimestari katkoo tahtipuikkonsa, jonka jälkeen yleisö on vapaa hoipertelemaan ulos salista.
 
 
{{tynkä/henkilö}}
 
[[Luokka:Säveltäjät]][[Luokka:Viiksekkäät miehet]]
 
 
{{DEFAULTSORT:Grieg, Edvard}}
 

Versio 12. heinäkuuta 2009 kello 13.40